Siellä istuivat kuunvalossa, joka kirkkaasti loisti pajaan läntisestä ikkunasta, niin että aivan selvästi näki heidät valtuusmies Nissenin vanhalla rapistuneella vaunukopalla, jonka he kerran olivat arponeet, Tjark Dusenschön ja hänen vierellään hänen iso-äitinsä, vanha Stiena. Ja Daniel Peters, pormestari, istui heitä vastapäätä nurinkäännetyillä käsikärryillä. Ja Tjark Dusenschön puhui heille, silmänsä välkkävinä ja uskollisina, kuten aina.
Kai Jans kuohahti kiivaasti hänelle. "Mitä aiot nyt? Sano… mitä aiot nyt? Noin vaivaisenako lähdet nyt takaisin maailmalle?"
"Vaivaisena?" sanoi Tjark Dusenschön ihmeissään, ja upotti kätensä suuriin, kunniallisen vaikutuksen tekeviin taskuihinsa "Oh, sinua… kuinka tuhma oletkin".
"Lyö häntä korvalle!" sanoi Pe Ontjes.
"Se olisi aivan hullusti, Pe Ontjes", sanoi Jan Friech, ja istuutui alasimelle. "Hän ei voi mitään sille. Hänen koko onnettomuutensa on, että hän aina sekoittaa brutton ja netton. Semmoinen oli hän jo poikana".
"Älkää unohtako", sanoi Tjark Dusenschön tyyneesti ja malttavasti, "että olen klubbin kunniajäsen".
"Mitä hyvää on sinulla nyt tuommoisesta elämästä?" sanoi Kai Jans suuressa tuskassa. "Mitä ajattelet nyt? Minkätähden olet sinä maailmassa?"
"Mitä sinä tarkoitat?" sanoi Tjark Dusenschön… "Älä suutu, että sanon, mutta sinä olet narri, Kai Jans… Pitää ottaa rahaa, mistä sitä vaan voi saada, sehän on toki selvää". Pe Ontjes alkoi pelätä, että mies tuossa alkaisi taas herättää kunnioitusta hänessä, ja sanoi: "Tule, Kai, me lähdemme nyt?"
"Mutta mitä olet sinä?" huudahti Kai, pyrkien kuumasti hänen sieluaan lähelle. "Mikä ajaa sinua eteenpäin, ja mitä tahdot maailmassa? Tjark, sano minulle se!… Olethan sinä toki vakava ihminen".
Tjark Dusenschön katseli lauhkeasti hymyillen ja hiljaa päätään pudistellen häneen: "Mies parka!" sanoi hän. "Sinähän olet suorastaan tuskassa minun puolestani! Mitä tiedän minä itsestäni? On mieleeni olla tuolla tapaa ja sillä hyvä!" Hän kuunteli ulos… "On hiljaista jo… nyt lähden. En tahtonut joutua roskajoukon käsiin".