Kun he taaskin tulivat ulos kirkkaaseen kuunvaloon, sanoi Kai Jans väsyneenä ja kokonaan masennuksissa: "Jätä minut nyt, Pe Ontjes! Olen saanut kylläni kaikesta tästä kurjuudesta".
"Ei", sanoi Pe Ontjes umpimielisen katkerasti, "tule mukaan. Mennään katsomaan, mitenkä kaupungilla näyttää. Meidän pitää taistella taistelumme loppuun, Kai. Aina suoraan kohti totuutta ja todellisuutta, aina suoraan sitä kohden, vaikka sillä sitte olisi kasvot kuin itse pirun iso-äidillä."
Kun he olivat tulleet Linnapuistoon taaskin, tuli heitä vastaan Läntistäkatua pitkin ihmisryhmiä, jotka palasivat Dänensandilta. Väki oli kuullut, että kaikki oli ollut paljasta petosta ja huijausta, ja melusivat nyt ja huusivat ja nauroivat. Kaikilta tahoilta, kaikista taloista, ja kaikilta kaduilta kuului ovikellojen helinää, kuului sekaisia huudahduksia ja näki rientäviä ihmisiä. Suuri Pe Ontjes nauroi.
"Älä naura", sanoi Kai Jans. "Kuinka voit sinä nauraa, kun koko kotikaupunkisi esiintyy tuommoisessa alennuksen tilassa".
"Mitä minä Hilligenleistä?" sanoi Pe Ontjes katkeran hurjasti. "Vaimo ja lapset! Kaikki muu on minulle yhdentekevää".
"Älä sano siten!" sanoi Kai Jans. "Älä sano siten! He ovat meidän veljiämme ja sisariamme. Ell'emme joka hetki muista sitä, riehumme toisiamme vastaan kuin villit eläimet."
"Oh, vai veljiä ja sisaria!"
Silloin näkivät he erään miehen tulevan kastanjakäytävältä ja tunsivat kuunvalossa Piet Bojen. Hän oli tullut Hampurista, ollakseen puolen päivää äitinsä luona. Nyt oli hän saattanut Heinken Annan luokse, jottei hänen tarvitsisi tämmöisenä levottomana iltana istua yksin, ja oli nyt matkalla asemalle, lähteäkseen yöjunalla takaisin Hampuriin. Hän tiesi kaiken mitä oli tapahtunut, ja sanoi: "Nyt ei vast'edes voi tunnustaa, että on kotoisin Hilligenleistä", ja asteli ajatuksissaan heidän rinnallaan asemaa kohden.
"Jos siinä olisikin kaikki!" sanoi Kai Jans. "Mutta kuuntele ympärillesi ja katso: kaikkia noita ihmisiä!"
Siinä riensi noin sata, ehkä kaksikin sataa ihmistä kaikilta tahoilta asemaa kohden. Kuuli askelten töminää ja rumia haukkumasanoja; sen ohessa kuului karkeaa, humalaista naurua.