"Me olemme sopineet hyvin keskenämme", sanoi Piet kohta ja kovaan.
"Hän aikoo kuninkaaksi", sanoi Anna "ja tuo tuossa on hänen kruununsa".
Opettaja Boje laski kätensä lastensa vaaleille hiuksille ja sanoi: "Ja mitä tulee teistä?"
"Senhän tiedät", vastasi tyttö, "meistä tulee naapuri Martens.
Niinpaljon hevosia ja lehmiä kuin hänellä on, tahdomme mekin."
"Mutta kun ei minulla ole rahoja?"
"Mitä siitä", sanoi Anna. "Kun meistä kumminkin pitää tulla naapuri
Martens?!"
"Ja kuka sanoo, että pitää tulla?" sanoi Boje melkein kärsimättömänä.
"Rakas jumala", vastasivat molemmat.
"Laittakaa itsenne tiehenne nyt", sanoi Boje vihoissaan. "Ne turvauvat lopuksi aina hyvään jumalaan. Mutta he tekevät hänestä oman tahtonsa palvelijan."
Hän työnsi kummankin edellään ulos. Kun he seisoivat ovessa, lankesi auringon valo heidän vaaleille uhmaisia ajatuksia kätkeville hiuksilleen. Ne välkähtelivät kuin vastahalaistu saarnipuu.