"Vartiat haudalla ovat murtuneet polvilleen".
"Hän on istunut heidän seurassaan ja syönyt ja juonut. He olivat syöneet kaloja."
"Olenpa kuullut, kun kerran olin juhlilla kotimaassa, että hän yht'aikaa on ilmestynyt viidelle sadalle hengelle".
"Niin, heidän silmäinsä edessä on hän noussut taivaaseen".
"Ylös taivaaseen? Mitä hän siellä? Täällä maanpäällähän hänen pitäisi perustaa Jumalan valtakunta?"
"Niin… hän palaa taaskin. Hän on lähtenyt ainoastaan toistaiseksi pois."
"Mutta se on totta, hän on nyt taivaassa. Muutenhan hän olisi keskellämme! Sillä onhan hän noussut kuolleista!"
Kaikkea sitä, mitä he ennen turhaan olivat vaatineet tuolta yksinkertaiselta vilpittömältä ihmiseltä: ihmeellistä taivaallista syntyperää, kuninkaallista sukuluetteloa, yliluonnollisia ihmetekoja ja merkkejä, ylösnousemista; kaiken sen kuvitteli ja kutoi nyt tulinen rakkaus ja runoileva mielikuvitus ja uskonnollinen tarve hänen ilmestyksensä ympärille.
Siten puhuivat he ja siten odottelivat he.
Vuodet menivät menojansa. He rukoilivat Isää taivaissa, kuten hän oli opettanut: Tulkoon valtakuntasi; ja elivät puhtaasti, ja tukivat ja rohkaisivat toisiaan, ja elivät kaihon ja kaipauksen autuudessa. Muutamat hänen uskollisistaan kuolivat. Ja hän oli kuitenkin sanonut: "Minä tulen eläissänne vielä?…"