"Tiedän, poikaseni… Ei sinun tarvitse hävetä; asia on tarpeeksi vaikea."
"On kovinta, mitä ihminen voi kokea", sanoi Kai Jans, "jos hänen pitää välttää häntä, joka on rakkain hänelle maailmassa".
"Ymmärrän tuon, poikaseni".
"Olen kamppaillut vastaan, sen saat uskoa. Mutta usein, kun olin siten ihan yksin ja tunsin itseni niin yksinäiseksi ja hyljätyksi, ja ajattelin itselleni: kuinka armas ja suloinen hän on, ja kuulin hänen lempeän äänensä ja näin hänen älykkäät suloiset silmänsä, niin silloin tahtoi vaan suru saada minusta voiton. Mitä on maailmassa sillä, Pe Ontjes… kuinka köyhä on ihminen, jolla on rakkain maailmassa, ja jonka täytyy välttää häntä."
"Luulen, että se nyt tulee paremmaksi, Kai", sanoi suuri Pe Ontjes Lau säälien. "Olet tottuva siihen, että tuolloin tällöin saat nähdä hänet. Silloin tulet olemaan rauhoittuneempi."
Hän hiljeni hiukan. "Niin", sanoi hän. "Koska nyt kerran on käynyt siten, niin pitää minun iloita, että hän ja hänen miehensäkin ovat ystävällisiä minulle. Minä tahdon vielä oppia iloitsemaan heidän onnestaan." Hän vetäisi kädellään silmäinsä ylitse ja lepäsi hiljaa. "On myöskin mahdollista", sanoi hän sitte, "ett'en enää elä kauan; ja silloin on kaikki vaiva lopussa".
"Oi", sanoi Pe Ontjes, "älä puhu sillä tapaa: sinä menet Wiesbadeniin tai Nauheimiin ja tulet terveeksi taaskin ja olet taaskin reipas voimakas mies, ja toimit ja työskentelet elämässä, kuten olet ihanimmaksi katsonut Vapahtajan elämäkerrassasi."
"Niin", sanoi hän… "olen koettava… tahtoisin vielä tehdä paljon… On vaan siten, Pe Ontjes… se on liika syvällä. Olen tuntenut hänet niin kauan, kauan… hänen lapsuudestaan asti: Jumala salli hänen kasvaa edessäni ja antoi hänen kehittyä niin kauniiksi ja viisaaksi ja armaaksi ja sanoi minulle: 'Näetkö kuinka hän kasvaa, ja kuinka hän kukoistaa, katso, hän on joskus tekevä sinusta tyyneen, voimakkaan, syvän ihmisen.' Ja nyt, katso… se on niin vaikeata."
Kuului askelia ulkoa kannelta ja naisääni.
"Minä sanoin hänelle, että hän tulisi jälistäni, ell'en tulisi noutamaan häntä. Minä luulen, että hän tullut… Ole rohkea, poikaseni! Minä jään laivalle… Aioin sanoa vielä, että hän odottaa toista lastaan… No niin, ole rohkea ja rauhallinen nyt vaan."