Silloin hymyili Kai: "Onpa heillä tehtävinään raskas työ" sanoi hän… "Jumala suokoon siunauksensa saksalaiselle tieteelle… Olen aiemmin pitänyt sitä huonossa arvossa… Olemme sille suuressa kiitollisuudenvelassa."
Ystävä sanoi: "Kun nyt Jesuksen elämäkertasi tulee julkaistuksi, niin ovat hyvin, hyvin monet, jotka ovat joutuneet ristiriitaan kristinuskon kanssa, ja siten menettäneet kaiken uskon, taaskin tuntevat itsensä kristityiksi. He ovat taaskin lähestyvät evangeliumia, ja ovat löytävät siinä vahvistusta ja rohkaisua sielulleen ja elämäänsä."
Kai Jans ei näyttänyt kuulleen, mitä hän sanoi. Hetken kuluttua sanoi hän: "Kun vaan olemme vapautuneet noista vaikeista sekavista asioista: paavista, lunastuksesta hänen verensä kautta, ja muista semmoisista sameista ja hämäristä harhaluuloista, ja meillä sen sijaan on vaan vilpitön, ihana evangeliumimme: silloin on elämä kirkastuva ja kevenevä. Hänen ikeensä on lempeä, ja hänen kuormansa kevyt."
Sitte ristitsi hän vaivalloisesti kätensä ja lepäsi hetken hiljaa.
Sitte sanoi hän verrattain kovaan: "Olen kerran nähnyt Hilligenlein,
'Pyhän maan'… unissa… se oli sanomattoman ihana."
Sitte näytti hän nukahtavan.
Hänen ystävänsä istui vielä hetken vuoteen ääressä, lukien Uutta
Testamenttia, ja lähti sitte hiljaa pois.
Seuraavana aamuna tavattiin Kai Jans kuolleena. Hän oli, kuten tutkittaissa kävi selville, kuollut noin keskiyöstä sydämenhalvaukseen; kuten näytti, ilman suuria tuskia.
* * * * *
Kun Pe Ontjes aamulla kello yhdeksän tuli sairaalaan, kuuli hän hänen lopustaan, ja palasi alakuloisena ja ahdistuneena hotelliin takaisin Heinken luoksi. Tämä oli vielä huoneessaan.
Kun hän ensin sanoi sen hänelle, oli Heinke aluksi kuin kivettynyt. Sitte, kun hän käsitti, mitä oli tapahtunut, ja se yht'äkkiä seisoi selvänä hänen edessään: 'hän on poissa, poissa elämästäsi…' ratkesi hän kuumaan tuliseen itkuun ja kurotti käsiään häntä kohden, ikäänkuin lapsi, jolta on otettu hänen rakkain leikkikalunsa.