"Oletko jo sen huomannut?" sanoi Male Jans, ja hänen silmänsä ilmaisivat kaiken hänen suuren salaisen ylpeytensä. "Opettaja Wiebers meni viikkoa sitten ohitse tästä ja sanoi: onpa vahinko, ett'ei Kaista voi tulla opettajaa. Mutta sehän ei ole mahdollista; meillä ei ole varoja. Hän rupeaa kirjanpainajaksi ja menee oppiin Heine Wulkille; hän työskentelee siellä nyt jo joka iltapäivä ja on hyvin ylpeä siitä. Heine Wulk'kin sanoo, että sitä tietä voi hän saavuttaa kaiken! Ajatteles vaan… tuonnoin kirjotti hän jo pienen runon; Heine Wulk sanoo, että se on aivan hyvä, ja on painanut sen… Miksi sinä aiot, Piet?"
"Minä menen pääsiäisenä Itzehoe'en reaalikouluun", sanoi hän, "ja rupean kauppamieheksi."
"Ja minä kun luulin, että sinä aikoisit koulunopettajaksi", sanoi Male
Jans.
"Opettajana ansaitsee niin hiukan", vastasi poika vakaasti, "mutta kelpo kauppamies voi saada paljon rahoja kokoon."
Kai astui sisään. Hänen äitinsä hypisteli yhtä ja toista hänen puvussaan, kysyi, joko hänellä oli nenäliina, silitti kädellään hänen hihaansa, näyttääkseen, että se oli hyvää kangasta ja antoi hänelle kaksi grosschenia, jotka jo odottivat ikkunalaudalla. Heidänhän piti toki nähdä, ett'ei hänkään ollut ihan ilman markkinarahoja. Kun he lähtivät ulos vilkautti hän vielä kerran silmää pojalleen: "Käyhän suorana, kuuletko?" sanoi hän, ja osoitti tyttöön, joka seisoi suorana ja uljaana kuin kuningatar.
Kun he taittivat Satamakadulta Kirkkokadulle, olivat he samassa keskellä parasta markkinatouhua ja väen virtaa. Kelloseppä Reimersin ikkunan alla istui pieni, kyyrykasvuinen viulunsoittaja, Tim Söth kadulla ja soitteli ja huojutteli päätään soittonsa mukaan; lakkinsa oli hän pannut polvilleen, jotta ohitsekulkijat heittäisivät siihen pienen lantin. Kun hän näki Boje-lasten astuvan ohitsensa, laski hän viulunsa hetkeksi alas ja sanoi: "Kuulehan, Boje prinssi, onko sinulla vaihtaa markka? Minulla on niin paljon pientä rahaa."
Piet otti esiin rahakukkaronsa ja sanoi: "On kyllä", ja odotteli, kunnes Tim Söth oli laskenut summan puolissa groscheneissa; hän sai pikkurahat, ja antoi sijaan markan. Eteenpäin mennessään laski hän rahat, ja huomasi että hän oli saanut vaan yhdeksän groschenia.
"Saitko oikein?" kysyi Anna.
"Täsmälleen!" vastasi hän ja pisti rahat tyyneesti taskuunsa. Mutta samassa sykähti hänessä, hän kääntyi jyrkästi ympäri, tarttui Tim Söthin lakkiin ja sanoi välähtelevin silmin: "Petkutit minua, senkin hulttio. Ellet olisi raajarikko niinkuin olet, pehmittäisin sinut oikein perinpohjin." Viulunsoittaja katsahti epävarmasti häneen, ja kohotti viuluaan, ikäänkuin hän ei olisi käsittänyt mitään koko asiasta.
Markkinatorin kulmauksessa, kohta oikealla seisoi joku positiivin soittaja suuren maalatun telttaseinän edessä, jolle oli kuvattu joku kamala murhateko. Karkealla äänellä ja vieraalla murteella lauloi eräs nainen tapauksesta.