Kun höyrylaiva, jolla Jack Hamiltonin piti matkustaa, kulki hänen hautajaistensa jälkeen avoimelle merelle saksalaisten talon ohitse, lähtivät Klaus Baas ja Karl Eschen tapansa mukaan sunnuntairatsastukselle. Karl Eschen oli puoli pakolla saanut toverinsakin harjoittamaan tätä loistourheilua. "Teidän täytyy välttämättä osata purjehtia ja ratsastaa", hän sanoi. He ratsastivat vaieten leveää rantakatua pitkin. Viimein sanoi Karl Eschen allapäin: "Huomasitteko, että Oldenburgilainen itki haudalla? Aavistaa, ettei hän palaa kotiin täältä. Se on hukassa, joka ei voi luopua whiskystä… Mutta voi se tulla terveimmällekin. Kukapa olisi aavistanut Jack Hamiltonin kuolemaa?"
"Kahden vuoden päästä olette taas kauniisti kotona", vastasi Klaus
Baas.
"Kahden vuoden!" toisti Karl Eschen… Ja jonkun aikaa vaiettuansa hän sanoi: "Nyt ei ole sopiva matka-aika, mutta kaivos on saatava vesivoimalla käyntiin; tinan hinnatkin näyttävät pysyvästi kohoavan. Päälliköllä on monet epäilyksensä eikä hän tahtoisi, että me lähtisimme matkalle nyt, mutta veljeni kiirehtii. Kahdeksassa päivässä pääsemme 'Hyelongilla' Klangiin;[72] sieltä on sitten neljän päivän taivallus."
Klaus Baasilla oli säästöistään vielä jälellä sievä summa ja sillä hän teki kun sattui pieniä omia kauppoja. Hän sanoi: "No sitten minä teen heti huomenna ne turkiskaupat; voitan 300 dollaria niistä kahdesta pakasta."
Karl Eschen heräsi haaveellisesta tunnelmastaan, vilkaisi häneen ja sanoi: "Teillä ei ole muuta kuin ne afäärinne vain."
Moite kävi Klaus Baasin tunnolle ja hän vastasi: "Päällikkö tietää kyllä tästä yrityksestä; hän kehoitti itse minun koettamaan onneani."
"Päällikkö"! toisti Karl Eschen. "Tiedättehän, että on niin paljon päälliköitä, jotka keinottelevat liikkeensä selän takana; teidät on lähetetty tänne valvomaan Hampurin liikkeen etuja. Tuollainen yksityisyritys vivahtaa aina hiukan epähienolta, Baas. Kauppias olkoon puhdas, aamukylvystä päiväkirjaansa! Niin on omatunto vapaa ja ajatukset kirkkaat."
Klaus Baas puraisi huultansa; hän oli kyllä tottunut siihen, että Karl Eschen käytti näitä retkeilyjä peitotakseen hänen moukkamaisuuttansa kaikessa, missä se vielä ilmeni. Mutta kuitenkin se häntä loukkasi.
Karl Eschen vilkaisi häntä syrjästä ja sanoi: "Teidän asentonne on yhä liian epävarman kumara." Ja salatarkoitukselleen nauraen hän lisäsi: "Satulassakin omatunto olkoon puhdas ja mies sitä mukaa!"
"No, jo riittää", nauroi Klaus Baas ja kannusti ratsunsa laukkaan.