Heini Peters tuli mahdottoman hyvilleen tästä vierailusta. "Tuo nyt on minun ystäväni Busch", hän esitteli, "josta olen sinulle usein kertonut."
Veli Busch räpsytti hauskasti pieniä, kiiluvia silmiään, aivan kuin tieten, ettei hänestä voi kertoa muuta kuin kiitettävää ja iloista; ja hän otti ikkunalaudalta lasin — ei aivan puhtaan — ja tarjosi Klaus Baasille kulauksen olutta. Kun vieras kiittäen hylkäsi tarjouksen, niin hän kummasteli tavattomasti ja sanoi: "Teidän täytyy juoda joka aamu pari lasia, arvon herra! Voida ratasta, paremmin juoksee!"
Heini Peters huiskautti kieltävästi veikolle kättänsä ja katseli Klaus
Baasia ihmettelevin, surullisin silmin, ja virkkoi syvästi huokaisten:
"Ja mitäs sinä sanot näistä kauheista ajoista?"
"Mitenkä niin?" kysyi Klaus Baas hieman hajamielisesti. "En ole lukenut lehtiä kahteen viikkoon." Mutta sitten asia muistui hänen mieleensä ja hän kysyi uteliaana: "Onko rahanarvo yhä noussut?"
Heini Peters kohautti kauhistuneena pitkää kättänsä. "Etkö sinä tiedä mitään? Että diskonto on seitsemän? Että pankeissa luotto loppuu. Että Tewes & Gibbon on caput? Ja supatellaan ja ennustellaan vaikka mitä! Ja jokainen vaatii rahojaan kuin oltaisiin varkaita; tai pitää rahastaan kiinni kynsin hampain, kuin pelkäisi sen lentävän lintuna tiehensä."
Klaus Baas nousi ylös: hänet tempasi heti asia mukaansa ja hän oli nyt hyvin vakava. Pikaisesti hän ajatteli asemansa ja tuntemansa liikemiehet ja firmat ja mitä merkitystä niillä voisi olla hänelle. "Jaha!" hän sanoi. Ja kysäisi sitten kohteliaisuuden vuoksi: "Ja kuinkas teidän liikkeenne vetelee?" Ja katseli latteanaamaista Buschia ikäänkuin tietäen, että hänestä lähtee totuus pikemmin.
Vanttera Busch kohautti hartioitaan, ja otti lasistaan kelpo kulauksen ja viittasi sitten tyhjällä lasilla kompukseensa ja vastasi: "Avaa suusi vaan, Heini! Ehkäpä tällä arvon herralla sattuu olemaan joutava tuhannen markan seteli."
Heini Peters katseli vanhaa ystäväänsä kovin huolissaan ja virkkoi: "Sinä tiedät kai, että meillä on pari kuukautta ollut tämä taloustarve-toimisto, — taikka: olemme koettaneet sitä pitää. Mutta ei se tahdo oikein leiville lyödä!"
"Ei", toisti veli Busch.
"Me pääsimme kahden tehtaan edustajiksi. Ensin läksin minä keräämään tilauksia, mutta en saanut yhtään. Sitten läksi ystäväni Busch, mutta ei saanut hänkään mitään. Ja nyt meiltä meni se asiamiesoikeus!"