Arthur Eschen väistyi arasti, mutta tuli jälestä.
Konttorissa meni Klaus Baas akkunan luo ja seisoi siinä ja koetti hillitä raivoaan ja kerätä ajatuksiansa. "Pähkähullu! Veltto, tuhma, narri! Kelpo omaisuutensa käsistään! Mitä se minuun kuuluu! Mistä nyt heti nuo 200,000! Minun täytyy saada apua! Myydäkö hyvät välikirjat halvalla voitolla… Se on hävytöntä… Kirottua!" Hän löi raivoissaan akkunan ristikkoon ja hänen hampaansa kirahtivat… "Siis mene, hanki ostaja! Ei muu auta… Ja kuka?"
Silloin leimahti hänen sielussaan yhtäkkiä: Nyt Hassen luo! Nyt tarjoutumaan! Juuri nyt! Hätä ei lue lakia! Kuka tietää, miksi hyväksi tämä oli! Hasselle! Ehkäpä heidän täytyy nyt lähettää joku Kiinaan ja silloin tarvitaan sitä enemmän minua! Tyyneyttä vain! Pää selvänä!… Minun täytyy kertoa suoraan, mitä on tapahtunut… aivan suoraan! Ja että olin aikonut tulla sinne tarjoutumaan, kun olisin saanut yrityksen onnistumaan… että nyt minun täytyy tulla!… Aivan niin, se on tehtävä!… Koetetaanpa, eikö onnettomuus muutu onneksi!
Hän soitti Sannalle ja käski hänen tulemaan kaupunkiin ja otti kontrahdin kaapista ja lähti Glockengiesserwallille.
Se oli uusi, suuri liikerakennus… leveät marmoriportaat… korkeat ikkunat… hissit liukuivat hiljaa ylös ja alas… tummat ovet ja niissä kiiltävät nimihelat. Eräs konttoristi, joka tunsi hänet ulkonäöltä, laski hänet aitauksen sisäpuolelle ja pyysi odottamaan silmänräpäyksen, sekä toi tuolin. Hän odotti vähän aikaa nuorten miesten kiivaasti ympärillä työskennellessä: kynät rätisivät ja telefooni kilisi kilisemistään; vähän väliä nousi joku ylös ja haki jotain papereita ja toi. Lähettejä tuli ja meni. Päällikön huoneesta, jonka ovi oli raollaan, kuului hillittyä keskustelua. Sodan puhkeaminen oli pannut koko tämänkin konttorin kiivaasen toimeen.
Sitten astui entinen vieras ulos. Herra Hasse saattoi häntä ovelle — ja kun näki Klaus Baasin, tervehti häntä hiukan kummastuneen näköisenä, ja sanoi vieraalle hyvästit ja kutsui Klaus Baasin sisään. Klaus Baas kertoi nyt lyhyesti, mikä kova onni hänelle oli juuri sattunut ja sanoi, että hänen oli mahdoton suoriutua eräästä solmitusta sopimuksesta ilman muiden apua. Eikö herra Hasse olisi taipuisa sitä ostamaan? Ja Klaus Baas veti paperit taskusta ja levitti ne hänen eteensä pöydälle.
Hasse lausui nyt jonkun huomautuksen Arthur Eschenistä ja kumartui sopimusta tarkastamaan ja sanoi heti ensi silmäyksellä: "Mekin näimme tämän päivän tulevan ja onnistuimmepa arvaamaan koko tarkoin ratkaisun päivänkin." Klaus Baas nyökäytti kohteliaasti päätänsä ja Hasse luki sopimusta ja lausui siinä jonkun sanan. Ja sitten hän laski paperin kädestään ja sanoi olevansa periaatteessa kyllä valmis lunastamaan kontrahdin; mutta Klaus Baas antakoon hänen pakista vähän osakkaansa kanssa. Voisiko hän puhua myös Arthur Eschenin menettelystä?
Klaus Baas nyökkäsi päätänsä ja suoristihe hiukan ja sanoi kohteliaasti ja ryhdikkäästi: "Tahtoisin samalla tehdä teille erään ehdotuksen, herra Hasse, jonka voitte hyväksyä tai hylätä, kuinka parhaaksi näette. Minulla oli aikomus erota jo viime vuonna Eschenin liikkeestä ja nyt tämä tapahtuma vahvisti sen päätökseni. Minä liityin siihen neljätoista vuotta sitten neljälläkymmenellä tuhannella ja nyt on minulla yli kaksisataa tuhatta, paitsi osuutta, jota voin tästä välikirjasta odottaa. Te ja teidän osakkaanne tunnette minun toimintani ja nimeni. Samalla kun otaksun, että te osaatte antaa arvon meidän kauppasuhteillemme Shanghaissa ja ettette voi tulla kauan toimeen ilman kolmatta toimimiestä, niin ehdotan, että ottaisitte tämän välikirjan osakkaaksi meidät itsemme ynnä pienen omaisuutemme jossakin muodossa."
Hasse kuunteli ja katseli koko ajan häntä suoraan silmiin. Sitten hän nyökkäsi päätänsä ja vastasi: "Puhun siitäkin osakkaani kanssa."
Klaus Baas jäi odottamaan, ja hänen elämänsä vaiheet vilisivät hänen sielussaan kuin maat, jotka myrskytuulen ajama lintu näkee allaan tulevan ja katoavan. Pois ajatukset! Ja kiukku Arthur Escheniä kohtaan kuohahti taas. Jos nyt täältä tulee kieltävä vastaus: Arthur Eschen oli pakottanut hänet tähän asemaan! Pois ajatukset! Sanna… miltähän Sanna näyttää, kun ilmestyn hänen eteensä konttoriin ja sanon: Nyt olen Hassen liikkeen osakas. Ja miten, kun kohtaan hänet… ja hänet… ja hänet! Pois ne ajatukset! Ja hän katsoi tiukasti ovea.