Kalli Dau huiskautti ihmetellen ja kieltävästi päätänsä ja vastasi: "Oletko pähkähullu!? Luuletko sinä, että minä olen mennyt merille keikaroidakseni ja paseeratakseni pitkin peräkantta koreat kipsilänget kaulassa? Ja vaikkapa vielä höyrylaivalla! Ei, minä olen purjelaivan matruusi. Se riittää."
Kun he puolisen tunnin päästä tulivat odotussalista asemasillalle, oli juna jo lähtemäisillään. Kalli Dau pisti juoksuksi ja puhalsi säkki selässä läpi väkijoukon. Klaus Baasin ehtiessä vaunun luo hän loiskasi juuri säkkinsä neljännen luokan osastoon niin että eräs lihava vanhanlainen matami sai nipin napin korjatuksi kinttunsa alta.
"Sussiunatkoon!" hän sanoi, "miten raakoja ihmisiä."
"Täytyy väistyä tarvittaessa, emäntä parka!" vastasi Kalli Dau ja kömpi säkkinsä jälestä osastoon. Sitten hän löi Klaus Baasille kättä ja katosi. —
Seuraavana päivänä Klaus Baasin lähtiessä konttorista kiiruhti Karl Eschen portailla hänen jälestään ja lausui hienosti ja hillitysti: "Huomasin, että sen matruusin tulo oli teistä epämieluista, ja jos tohdin sanoa, ei ole minustakaan aivan oikeaa jatkaa tuollaisia tutun suhteita. En suinkaan sano, että sellaiset ihmiset olisivat liian sivistymättömiä tai ylipäätänsä liian halpoja; mutta seurustelu toisen ammattiluokan kanssa, ylemmän tai alemman, heikontaa oikean suhteen omaan ja tuo epävarmuuden tunteen. Hyvin tiedän, ettei teidän ja tuon matruusin tuttavuus johdu mistään hentomielisestä romantiikasta kuten esim. Heini Petersin tuttavuus kymmeneen kalpeaan neitoseen ja puoleenkymmeneen haudankaivajaan. Arvaan, että se on vanhaa veljeyttä Mutta teidän täytyy punnita, onko tuo vanha liitto teille ja matruusille hyväksi vai ehkä paremminkin pelkäksi vahingoksi."
Klaus Baas kuunteli vaieten. Hän tunsi tosiaan sisäistä epävarmuutta, josta Karl Eschen puhui, ja näki myös jo tavan, jolla hän kehittyisi keveämmäksi ja joustavammaksi, ehkäpä kerran niin suureksi kuin tuo hänen rauhallinen ja varma ystävänsä oli. Mutta kun hän seuraavana päivänä kuuli Karl Eschenin askeleet takaansa, niin hän odotti ja sanoi, että se matruusi oli tehnyt hänelle lapsena monta kelpo ystävän työtä ja että hän siksi tahtoi pitää ystävyyden liiton. Ja sama oli asian laita hänen äitinsä ja sisarustensakin. Vaikkapa hän saisi kaiken ikänsä ponnistella vastuksia vastaan siksi, että hän oli halpasyntyinen eikä säädylleen mitään voinut koskaan, niin hän kärsisi mieluummin vahingot kuin pettäisi vanhan ystävyyden. Olkoon edistyminen hitaampaa ja vaikeampaa, — eteenpäin hän aikoi!
Eschen nyökkäsi miettivästi päätänsä ja sanoi lyhyesti ja kohteliaasti:
"No, ken elää, se näkee." Ja he erosivat.
Klaus Baas jatkoi matkaansa ja ajatteli siinä kävellessään ihmisvirrassa Bergstrassea pitkin, että eteenpäin hän tahtoo ja menee! Hän oli tuntenut pitkän aikaa tunkeutuvansa nyt syvemmälle liikealansa olemukseen. Hän tiesi, että ne konttoritehtävät joita hän oli saanut toimitella nämä kolme vuotta, olivat vain toisen luokan askareita, jonkinlaista karkeampaa kauppias-kirjurin hommaa, jota kyllä kannatti pitää kunniassa, sillä paljonpa siinäkin tarvittiin tointa, tunnollisuutta ja rehellisyyttä: mutta eteenpäin aikovalle se ei ollut vielä muuta kuin käteenkäypä työkalu. Muu se loi oikean kauppamiehen: siksi aikovan täytyi huomata aikansa kultuurin tarpeet sekä keksiä sellaisia, joita ei ennen oltu huomattu, taikka suorastaan ne luoda ja käyttää niitä, oikeutta noudattaen, älykkäästi ja ripeästi, huostaan uskotun varallisuuden edistämiseksi. Hän oli tutustunut työn välineihin; hän oli havainnut itsessään valppautta, käytännöllisyyttä ja tervettä työhalua, usein suorastaan työn vimmaakin. Ja hänen sopi kai nyt toivoa, kuten toivoikin, että hänen henkensä, joka halukkaasti syventyi alan salaisuuksiin ja sen ja muun elämän suhteihin, johtaisi jo hänet omintakeisiin töihin ja saavutuksiin.
Ja niin tuli eräänä pilvisenä, mutta valoisana syyskuun aamuna lähtö konttoriin viimeistä kertaa. Oppivuodet loppuivat…
Klaus Baas laski vielä aamulla laivalastein arvon: puuta, öljyä ja kaikellaisia ruoka-aineita, jotka lähetettiin San Fransiskosta Tonga-saarille, ja lähetti arvion vakuutusasiamiehelle, ja laati siirtomaan konttorille sähkösanoman, jossa neuvottiin tarjomasta millään muotoa koprasta yli viimeisen ostohinnan; sekä teki seuraajalleen tarvittavasti selvää kirjoistaan ja suorittamistansa töistä.