Hän asettui mukavasti istumaan vuoteen reunalle, ja laski pitkät säärensä ristiin toistensa päälle. Hän näytti niin tuiki sydämellisen tyytyväiseltä ja iloiselta siinä. Siitä saakka kuin hän oli kotona ja vanhojen tuttujen parissa, oli hänessä herännyt semmoinen turvallinen varmuuden tunne, hänen astuntansakin oli muuttunut tyyneeksi ja jykeväksi ja uskalsi hän toisinaan vastustaa itse Telsche Spiekeriäkin ja kinastella Andreeksen kanssa.
"Oikeastaan on tässä tuvassa nyt kaksi jänistä. Kun tulin alas kankaalta, näin Ingeborgin alempana tiellä. Luulen, että hän aikoi tervehtimään Telsche Spiekeriä. Se on taaskin puhelevä hänelle suut silmät täyteen. Minulla ei nimittäin ole oikein puhdasta omaatuntoa, en ole tänään taas tehnyt liikoja töitä. Silloin pakenin minä virkaveljeni, tämän toisen jäniksen kanssa tähän taloon. Jos Ingeborg tulee, ryömin sängyn alle."
"Olet liika pitkä. Fritz, ryömii sinne usein. Pallonsa kierii toisinaan sängyn alle."
Andrees nousi seisomaan.
"Jää nyt tuokioksi vielä", sanoi Heim, "jutellaan nyt hiukan vielä."
Ja hän koetti asettua mukavammin istumaan vuoteen reunalla. "Kuule,
Ingeborg kertoo, että aiot vuokrata koko romun? Frans Strandigerille?
Siinä tapauksessa on meitä kolme jänistä tässä tuvassa."
"Niinkö luulet?"
"Tuon periaatteen mukaan: Mitä olet isältäsi perinyt, myy se ja nauti."
"Lakaise sinä puhtaaksi oman ovesi edusta ensin, Heim!"
"Kiitoksia. Andrees! Aivan oikea huomautus! Tuossapa sain. Rieke, kuulitkos?" ja hän vilautti veitikkamaisesti silmiään.