"Minäkö? Minä en ole mikään kerjäläispoika! Mutta sinähän menet ohitse tästä! Ja äiti sanoo, että Annalla vielä on viisitoista markkaa saatavana paikastaan. Tulehan kanssani!"
Strandiger punastui koko kauniilta ylpeiltä kasvoiltaan ja lähti pojun mukana.
Hänestä tuntui niin epämukavalta. Välikkö oli niin matala, perunoita oli kaadettu nurkkaan, ilma tuvassa oli niin ummehtuneen vari ja Rieke Witt näytti niin kalpealta ja laihalta ja hänen silmänsä olivat niin suuret ja kuumeiset. Millaiseksi olikaan tuo reipas tyttö muuttunut, joka kerran muinoin oli palvellut Strandigerkartanossa.
"Lapsi sanoo, että teillä on vielä viisitoista markkaa saatavana tyttärenne palkasta?"
Rieke Witt olisi niin mielellään kutsunut häntä Andreekseksi ja sinutellut häntä, koska hän sentään tunsi hänet lapsesta saakka, ja koska tapa oli sellainen, mutta koska hän nyt käyttäytyi noin ylhäisesti ja vieraasti, eikä ollenkaan kysynyt hänen vointiaankaan — hän oli jo ennakolta niin iloinnut siitä, että hän kävisi hänen luonaan ja kutsuisi Rieke'ksi ja olisi ystävällinen, sitte puhuisi hän hänen kanssaan lapsistaan, etenkin Annasta — mutta nyt tuntui sydämessään niin ahdistuneelta ja kylmältä ja sanansa jähmettyivät kielellään.
Silloin aukeni ovi, ja hartiat kumarassa, hän kun muuten olisi syössyt kiharan päänsä oveen, astui sisään Heim Heiderieter. Hän kantoi pyssyä kädessään, ja harmaan verkatakkinsa päällä oli suuri metsästyslaukku, pitkävartiset saappaansa olivat märät ja saviset. Hän nyökäytti ohimennen päätään Andreekselle ja läheten vuodetta, puhui hän luonnollisella avomielisellä tavallaan: "No tyttöseni, mitä nyt kuuluu?"
Silloin muuttuivat yht'äkkiä auo kalpeat näivettyneet kasvot, ja lensi kuin vilaus nuoruutta niiden ylitse, ja hän katsahti hymyillen Heimin säihkyviin, ystävällisiin silmiin: "Kiitos, Heim, kun sinä olet täällä…"
"Ja Ingeborg ja Maria, mitäkö? ja Haller, mitäkö? No, meillä nyt ei tavallisesti ole mukanamme kuin tyytyväiset iloiset kasvot…"
"Teillä on enemmän!"
"Niin, tällä kertaa." Hän kourasi laukkuunsa. "Nuori jänis, kuules!
Tulin näyttämään sitä sinulle. Telsche laittaa sen sinulle huomiseksi."