Frans Strandiger katsoi Ingeborgia. Hän oli, silmänräpäysihminen kun oli, ja helposti innostuva, unohtanut koko välikirjan, ja nautti kohtauksesta. Vaikka hän olikin hyvin kärkäs tekemään pilaa kaikesta, ja vaikka hän kaikissa sattuvissa tilaisuuksissa kohta tulisikin itsensä aseman herraksi, oli koko ihailunsa nyt sentään tuon nuoren reippaan tytön puolella, joka ensin niin ylpeänä ja melkein pilkallisena oli seisonut kynnyksellä ja nyt taas niin pyytävänä.
"No lähdehän toki mukaan, Andrees", ilkkui Lena.
Tämä kääntyi häntä kohden: "Vaiti nyt", sanoi hän tylysti. "He tarkoittavat parastasi."
Silloin huomasi Frans Strandiger hänen äänensä sävystä, että koko asiansa oli kyseessä, ja samassa oli hän kuin muuttunut. Hän läheni Ingeborgia ja katsoen häneen ylpeästi ja voimistaan tietoisena sanoi hän vakavasti ja silmät säihkyvinä: "Neiti Landt! Tuo mies tuossa, Andrees Strandiger, täyttää kohta kolmenkymmenen. Minä olen melkein samanikäinen. Kumpikin olemme täys'ikäisiä. Punnitkaa nyt itse — teillähän on selvä järki" — tällä hetkellä hän ei ilkkunut — "miltä näyttää, että te kahdeksan-, yhdeksäntoista vuosinenne sekaannutte meidän toimituksiimme. Sanokaas" — hän laski kätensä serkkunsa olalle — "onko hän mies tässä vai ei?"
Silloin loi Ingeborg silmänsä maahan. Tuo voimakas itsetietoinen miehekkyys, joka ilmeni noissa silmissä ja tuossa ryhdissä, masensi hänet. Hänet valtasi kuin ruumiillinen pelko, että tuo mies saattaisi laskea voimakkaan kättensä hänenkin olkapäälleen, ja hänen täytyisi vaipua polvilleen.
Ingeborg katsoi häntä silmiin, kasvonsa lensivät yltä ja yltä punaisiksi: "Kaikki, mitä seuraa tästä", sano: hän verkkaasti, "lasken minä hänen edesvastuulleen." Hän kääntyi poispäin ja lähti ulos.
Kohta sen jälkeen tuli Anna Witt Ingeborgin luokse hänen huoneeseensa.
"Minut käskettiin pyytämään viinikellarin avainta. He aikovat tyhjentää
pullon parasta viiniä, sanoo neiti Strandiger. Herra palaa takaisin
Berliiniin ja herra Strandiger jää tänne!"
Hän poistui laulaa hyräillen porstuaan.
* * * * *
Vuoteen ääressä seisoi pastori Frisius.