"Koko elämäni on ollut lauantai-iltaa, herra pastori, aina puhdistamista ja aina siivoomista. Muuta ei. Niin monta lasta kun oli!"
"Mutta lauantaita seuraa sunnuntai."
"Niin seuraa. Ja se on mieleeni. Itseni vuoksi! Sydämessäni tuntuu niin kevyeltä nyt pyhän ehtoollisen jälkeen. Käyköön, kuinka käykin! Niinpä ajattelenkin nyt hyvää Jumalaa. Mutta Reimer? Ja lapset!"
"Olemme kaikki koettavat pitää huolta heistä, Rieke. Ole sinä rauhassa vaan!"
Sairas käänsi hitaasti päätään katsoakseen tupaan, joka oli täynnä ihmisiä.
"Niin, kaikki koetamme pitää huolta heistä", sanoi eräs vaimo, jolla itsellään oli neljä lasta.
"Te köyhyydessänne", sanoi kuoleva hiljaa.
Pastori Frisius lähti.
Thiel eukko palasi ikkunan äärestä, jossa hän oli hiljaa istunut koko ajan, kun pastori oli sisällä.
"Parasta on, Rieke, että sanot miehellesi, että hän menee uusiin naimisiin. Hänen täytyy tehdä se lasten vuoksi. Jos sinä sanot sen hänelle, tekee hän sen ennemmin. Silloin saavat lapset hoidon."