"Tuossa edessä palaa kangas… vai mitä tuo on?"
Tuossa edessä on kaikki sinisenharmaata pilveä. Ne heittelehtivät, nuo pitkät veltot jättiläiset, levittäytyvät koko pituudessaan maanpinnalle ja jyrähtelevät.
"Me olemme vielä kaukana ampumalinjasta, Jan!… Luulen ett'emme tulekkaan siihen vielä ennenkuin… huomenna ehkä."
"Niinkö luulet?… Minä haluaisin muuten…"
"Mitä haluaisit…"
"Partioretkiä!… käydä retkeilyillä…"
Kenttä on muuttunut alavammaksi oikealla…
"Niin… mutta missähän ovat nuo kymmenen tuhatta edessämme?"
Vaan harvassa siellä täällä näkee jonkun upseerin, kyyristyneenä alas, kuin aikoisi hän hypähtää, sapeli pistettynä maahan eteensä. Pari kolme hevosta pitkät siniset satulaloimet liehuvina nelistää makaavain ihmisten ylitse.
Rivittäin makaavat ne siinä, sääret hajalla, pyssynperä poskella, savussa.