"Reimer… kuuletkos!"
Joku kirkahti. "Se oli joku eläin, Reimer."
Siinä makaavat he rinnakkain.
"Siirry hiukan syrjempään. En voi tähdätä. Näetkö noita punahousuisia miehiä tuolla?"
"Siirryppäs hiukan. Fritz!"
Kuin kuolleena makaa hän siinä.
Kuin kuolleena? Pajunetti makaa viistoon maata vastaan, pää on vaipunut pyssynperää vastaan, vasen silmä on sulkeutunut, ja karsastava, oikea silmä… se on auki?
"Kuule. Jan! Fritz Hollenwalt on kuollut!"
Edessä kaatuu eräs upseeri, vielä eräs: edellinen kaatuu eteenpäin kuin tinasotilas, toinen vaipuu polvilleen ja pitää käsiään korkealla ristissä miekkansa kahvalla. Vasemmalta kuuluu vaikeroiva kirkaisu. Joku husaari ratsastaa viistoon heitä kohden, hän ei välitä ampumisesta, hän tulee paljainpäin ja käsivarsi paljaana, sitä myöten valuu verta. Kun hän tulee lähemmäksi, näkee Reimer Witt, että punainen heinikko on värjännyt hänen saappaansa punaisiksi.
Herra Jumala!