"Onko hän haavoittunut?
"Mutta lukekaahan nyt!"
"Metz'in luona, kahdeksantena tai yhdeksäntenätoista päivänä elokuuta, en tiedä kumpana. Minun pitää ilmoittaa sinulle, että Henrikkisi on kaatunut. Menen etsimään voisinko löytää hänet; sanotaan että hän makaa lähimmässä talonpoikaistalossa tässä lähellä asemaamme. Nyt olen etsinyt häntä kokonaisen tunnin, enkä vaan ole löytänyt. Veljesi Reimer, joka on säilynyt eheänä; se oli kamala päivä."
Thielin vaimo pusersi huulensa tiukasti yhteen ja katsahti eteensä.
Pastori Frisius astui hänen eteensä ja silitti hänen kumpaakin kättänsä.
"Onko hän kuollut?" kysyi Antje.
Haller kohautti olkapäitään, tohti katsahtaa häneen ja kalpeni. Perästäpäin hän toisinaan kertoi, vaikkei hän mielellään puhunut siitä, ett'ei hän Mäissään ollut nähnyt niin tyhjiä silmiä, kuin Antje Wittin sinä silmänräpäyksenä olivat.
"Onko hän kuollut?" kysyi hän toistamiseen.
"Veljesi kirjoittaa niin."
Hän käännähti hitaasti lähteäkseen pois. Mutta kun hän jo oli ovella, kääntyi hän taakseen ja sanoi äänekkäästi, ja oli kummallista nähdä, ettei hän ollenkaan ollut hämillään: "Minä en usko sitä! Hän oli niin iloissaan, kun hän läksi."
"Mitä sanotte te, rouva Thiel?"