Sitte tuli hiljaista. Lapset häämöttivät enää vaan kolmena pilkkuna kaukana. Ainoastaan hiukan selvemmät olivat ne kuin varjot, jotka ympäriltä vaelsivat kankaan poikki. Sillä kankaalla heräsi vähitellen elämä.
* * * * *
Neljännestuntia myöhemmin astui Andrees pappilan työhuoneeseen. Frisiuksella oli jo virkatakki yllään ja kirjat kainalossa. Silmänsä olivat syvällä, ja niissä oli jotain kuumeista ja jouluista.
"Mistä tulet sinä pyhänä iltana, Andrees?"
"Menin kankaan poikitse, ja silloin tuli mieleeni pistäytyä luoksesi ja sanoa hyvästit. Nyt seuraavina päivinä on sinulla runsaasti työtä. Minä matkustan kohta juhlan jälkeen."
Frisius pudisti päätään: "Omituinen ja kirjava on aika. Ihmiset hylkäävät kotinsa ja kotiseutunsa, joka on kasvattanut heidät, hylkäävät uskonsa, joka on todistanut itsensä todeksi. Sinä hylkäät molemmat. Olet kaksinverroin koditon."
Strandiger katseli sanattomana eteensä, huulensakin olivat kalvenneet.
"Mieltäni karmii", sanoi Frisius, "että joudun käyttämään tällaista puhetapaa vastaasi nyt kun pyhä yö Laskeutuu ihmisille. Minun koko sydämeni värähtelee ilosta. Olisin koko elämäni ollut kuin varpunen, jolla ei ole siipiä, ell'ei minulla olisi ollut tätä iloani Jumalan asian puolesta. Ja nyt tulet sinä, tuon vakavan ja kelvollisen Fredrik Strandigerin, joka valitettavasti joutui liika aikaiseen hautaan, ainoa poika, ja sanot minulle: 'Olen laittanut itselleni siivet pahvista, ja lähden niillä ulos maailmaan.'"
"Löytyy monta, jotka tulevat toimeen ilmankin sitä uskoa."
"Se ei ole totta! Sinä tiedät, ettei se ole totta. He nauravat, mutta se nauru ei lähde sydämestä. He elävät, mutta heidän elämänsä ei ole tervettä. He eivät käy, he juoksevat tai hoipertelevat, tai istuvat he tien vierellä ja itkevät. Mutta pitää veljensä kättä kädessään ja katsoa Jumalaa hänen puhtaihin silmiinsä, se on elämää. Olenko oikeassa? Tai sano minulle, miksi tulet toistamiseen minun luokseni? Nämä käyntisi eivät ole mitään kohteliaisuuskäyntejä. Mitä etsit vanhalta yksinäiseltä mieheltä? Sielusi halajoitsee kuulla uskosta, rakkaudesta ja toivosta. Kaiken tuon inhottavan sekasoiton jälkeen haluat taas kuulla kirkonkellojen oikeata puhdasta kolmisointua. Siksipä et hennokaan ja voikkaan jättää kotoasi ja kotiseutuasi."