Silloin kääntyi Strandiger poispäin ja tarttui oven ripaan. Mutta toinen ei tahtonut laskea häntä sillä tapaa pois kotiseudulta, ja hädissään kirkasi hän.
Silloin kääntyi Strandiger takaisin jäykästi ja puisevasti, kuin olisi häneen tarttunut kaksi kättä, jotka käänsivät hänen kuin luudan.
"Minulle on annettu kylmä ja kuivakiskoinen järki", sanoi hän, "ja siksi en kiinnitä suurta huomiota noihin asioihin."
"Erehdystä! Järkesi ei sinua estä, vaan sydämesi! Jos ihminen jättää Jumalan, niin älköön hän silloin syyttäkö järkeään, joka on selvä, vaan sydäntään, joka on epäpuhdas. Tuhlaajapoika ei jättänyt isänsä kotoa sentähden, että elämä siellä oli liika sekava hänen ymmärtääkseen, vaan sentähden että se oli liika puhdasta ja siivoa hänelle. Miten sanoo Herramme? Jos kuka tahtoo tehdä Jumalan tahdon? Se ei riipu selvästä järjestä, se riippuu hyvästä tahdosta."
"On löytynyt monta suurta ja jaloa miestä, joilla ei ole ollut uskoa.
Ajattele vaan Fredrik Suurta esimerkiksi: hänellä ei ollut uskoa."
"Uskonsa ei ehkä ollut suuri ja toivonsa vahva, mutta hänellä oli rakkautta. Hän palveli kansaansa kuolemaansa asti. Hän on hankkinut maata kymmenille tuhansille, sadoille tuhansille on hän hankkinut leivän ja miljoonille on hän esikuvana uskollisuudesta. Rakkaus on suurempi kuin usko ja toivo. Missä ei ole rakkautta, joka osoittautuu teoissa, siellä ei ole kristillisyyttäkään."
"En luullut, että olisit noin vapaasydäminen."
"Kristinusko on maailmankatsantokanta, joka yhtähyvin voi olla tarpoen
Berlinin tiheimmästi asutulla kadulla kuin Flackelholmilla."
"Entä ne sitte, jotka eivät tahdo elää sen mukaan? Jotka elävät itseänsä varten?"
"Andrees! Niin totta, kuin olet vaativa vuokran Frans Strandigerilta, kun tulee Pyhäinmiestenpäivä, niin totta on sinultakin viimeisenä päivänä vaadittava vuokra kaikesta, mitä sinulle on annettu."