"Mutta se on synti."
"Silloin on hänkin tehnyt syntiä; hän olisi voinut mennä Golgathan ohitse, mutta ei mennyt."
"Jos minä lähden, itkevät he kauan."
"He itkevät ja sulavat ja heltyvät lempeiksi… koska sinä etsit kiviä viheriältä pohjalta."
Ne soljuvat lähemmälle… niitä on kaksi, kolme… kuusi ja niillä on kaislaa hiuksissa. Hiuksilla ja kaislalla leikkivät pienet aallot. Loputtoman lempeät ja syvät ovat nuo suuret hiljaiset, silmät.
"Menkää pois… minä pelkään… niin."
"Luuletko, ett'emme tunne ihmiselämää? Kuu puhuu meille kaiket yöt. ja tuuli kertoo meillä alati pitkiltä matkoiltaan. Läpinäkyväksi olemme tehneet majamme katon, niin että siihen kuvastaa kaikki. Strandigerkartanon ja Eschenwinkelin kuvastuksen näemme, ja leikkiviä lapsia katselemme. Ja mahtavampana ja suurempana ja ihanampana näkyy kaikki veden kuvastetussa, kuin ohuessa ilmassa. Me emme katsele ilmiöitä, me katsomme niitä sisään. Näetkö kuuta ja tähtiä. Ne ovat täällä pohjalla."
"Isä! Isä!"
"Isä on täällä yhtä hyvin kuin tuollakin… senhän tiedät."
"Tahtoisin kerran vielä kirkkoon ja laulaa siellä toisten kanssa: