Kuin luomisen ensi päivänä.
Mutta aamuna kuuluu taaskin tuo: Tulkoon!
Matalikko ei ole kuollutta, ei löydy mitään elävämpää kuin matalikko. Siellä kestää luomispäivää vielä tänäpäivänä päivät ja yöt. Siellä rakennetaan. Jos laskeutuu pitkäkseen maata vastaan, niin kuulee kuinka matalikko hengittää, hengittää solisevasti ja tyyneesti, kuulee kuinka kumpuu, kohoo ja laajenee.
Ihmiset rannikolla kertovat, että toisinaan näkee ulkona kaukana matalikolla miehen. Kampelaverkko kainalossaan seisoo se, hihat käärittyinä ylös ja jalat paljaina polviin asti, vesikuilujen partailla. Nousuvesi tulee ja kohoo, mutta hän ei pakene. Hän jää tyyneesti paikalleen ja jatkaa työtään, ja näkee selvästi, kuinka hän viskaa kalat taakseen vasuun.
Rannikon väestö ei näe mitään vedenneitoja ja haltioita ja muuta semmoista tyhjänpäiväistä korua. Rannikon väestö näkee kolkkoja hirmuttavia yliluonnollisen kokoisia olentoja. He kertovat, että mies matalikolla on kalastaja, joka joskus elämässään ei ole välittänyt Jumalasta eikä ihmisistä ja monasti oli ulkona matalikolla, kun kellot rantavalleilta kutsuivat ihmisiä kirkolle. Nyt on hän tuomittu ijäti työskentelemään matalikolla.
Antje asteli edellä ja kertoi kovalla äänellä tästä ja nauroi salaperäisesti: "Ihmiset eivät ymmärrä sen paremmin", sanoi hän. "Mikään rikoksentekijä ei ole hän, joka työskentelee tuolla ulkona, päinvastoin, se on Jumala! Hän työskentelee Dicksander Plaatilla hihat kiverrettyinä ylös ja menee paljain jaloin matalikon yli. Saattaahan olla totta, että hän 'lepäsi seitsemäntenä päivänä'. Mutta kahdeksantena alkoi hän taaskin… Siksipä en pelkääkkään koskaan, kun menen yksin matalikon yli tai oleskelen Flackelholmilla."
"Mutta tiedättekö, mitä Heim Heiderieter, tuo viisastelija, kertoo. Hän kertoo näin":
Matalikon haltija.
Ei äärtä matalikon näy,
Vain hiljaa länsituuli käy.
"Nyt, lapsi, kohden rantaa!
Jo matalikko kuukahtaa:
Tuo tänne verkko, kiire saa!
Jo aallot uurtaa santaa!"
"Ei, taatto! Karikollahan
Nätit miehen tuolla seisovan
Keskessä lainehitten.
Siis kiirettä ei kotihin.
Viel' aimo saaliin tahtoisin,
Ja äidin luokse sitten."