Muut Eschenwinkeliläiset ja lähemmät tuttavat kylästä, jotka jäivät kotiin, seisoilivat tiellä tai avoimella ovella, tai tulivat he aterioitsevien luokse, asettuivat heidän taakseen ja juttelivat yhtä ja toista. Vanha Gruhlmummo hiekkatien varrelta tuli tänään viimeistä kertaa kylän läpi, hän tuli nojaten sauvaansa ja toi kirjeen ja terveiset, pojalleen Davenportissa. Kirje ja terveiset toimitettiin kyllä perille, mutta kun poika sai lukea kirjeen, lepäsi äitinsä jo maan povessa.
Aurinko lähetteli lämpimiä, välkkyviä säteitään tupaan. Usein kääntyivät he katsomaan ulos. Siellä kaukana lepäsi ja väilyi aava meri. "Huomen illalla olemme, aalloillasi."
Ei kuulunut äänekkäämpää naurua, eikä virkattu yhtään äänekkäämpää sanaa, ei pidetty ainoatakaan puhetta. Ainoastaan Heim nousi ylös ja kohotti lasiaan ja sanoi kasvut kalpeina: "Jumala olkoon kanssanne!" ja teki liikkeen kädellään ja istui alus. Opettaja Haller nousi myöskin ylös ja aikoi kai puhua enemmänkin, mutta sanoi ainoastaan: "Olette melkein kaikki käyneet minun edessäni koulua, ja saaneet tuntea minun keppiäni." Edemmälle hän ei päässyt, mutta kohotti uhkaavalla liikkeellä kättään, niin että kaikki ymmärsivät häntä. Nytkähteli voimakkaasti suunsa ympärillä, ja silmänsä uiskentelivat yht'äkkiä kyynelissä.
Kun muutenkin vaihtoi sanan vierustoverinsa kanssa, rykäsi ensin kurkkuaan ja yski. Oli kaikista, kuin puhuisivat he vierasta kieltä ja kuin kuuluisi kurkustaan vierus nimi, he katselivat toisiaan kalpein kasvoin, ja jokainen tiesi, mitä toisen sielussa liikkui.
Kangaskukkulalta, etelään Heimin talosta loivat he viimeisen silmäyksen maille ja hietikolle ja merelle. Kotiseutu heittäysi vielä viimeistä kertaa heidän rintojaan vastaan, hyväili ja syleili heitä, ja heidän oli vaikeata sysätä se luotaan ja sanoa: "Me lähdemme, emmekä enää palaa lakaisin."
Sitte lähtivät kaikki kylätietä asemalle.
Vanha Pellwormer asteli lasten joukossa, nuori Rohde isänsä rinnalla.
Äitinsä oli jäänyt kotiin.
"Vie terveiset veljillesi ja sisarillesi!" sanoi vanhus.
"Isä, nyt jäätte te yksin."
"Niin, se on maailman menoa."