"Kuinka kulloinkin. Noin pari kuukautta!" vastasi punaparta.
"Sill'aikaa ei voi kukaan laskea maihin tänne?"
"Voihan sitä toisinaan! Meri on vapaa, milloin sieltä, milloin täältä. Pitää vaan tuntea meri ympärillä. Sillä on oikkunsa, sillä. Sitä saa opiskella, niinkauan kuin elää."
"Sinä et ole perheellinen mies?"
"En ole! Tulin liika kauan viipyneeksi tuolla ulkona!" Hän vilkautti silmillään Neuwerkin majakkaa kohden: "Pitkillä matkoilla!"
"Pistäyhän hiukan ulos kanssani!" sanoi Reimer. "Näytän sinulle jotakin."
He astuivat yhdessä ulos majasta ja juttelivat kauan keskenään. Makuutoveri nyökäytti miettivän näköisenä päätään, veti silmäkulmansa korkealle ja sanoi lopulta: "Yksi asia minua vaan arveluttaa: jääkö hän, herra tuolla, tänne kanssamme… onko hän hieno? Kaikellaisten ihmisten kanssa tahdon olla tekemisissä, mutta en hienojen!"
Silloin antoi Reimer Andrees Strandigerista sen kunniakkaan arvostelun:
"Hän on ihan tavallinen mies."
"Noo… kyllähän minun puolestani sitte kaupat syntyy!"
Toisetkin astuivat ulos majasta. Andrees, jota he sietivät hyvinkin, hän kun oli levollinen, lyhytpuheinen ja verkalleen miettivä mies, kuten he itsekin, seurasi heitä. Reimer seurasi makuutoverinsa kanssa jälestä.