He ravistivat toistensa käsiä ja ymmärsivät paikalla toisiaan.
"No, mitenkä purjehtii venhe neiti Elsa?"
Tämä ei vastannut hänen kysymykseensä, vaan sanoi, luoden silmänsä ylös häneen: "Te ette koko talveen ole ollut maissa?"
Hän ravisti päätään.
"Mutta tänä kesänä", sanoi neito, "on tullut monta kylpyvierasta tänne saadakseen nähdä Flackelholmin kuninkaan. Tunnen tuon… nuo ihmiset tulevat sisämaasta eivätkä ikinä ole nähneet oikeata aaltoa, ja siksipä ovatkin innostuneet kaikkeen, mikä vaan kantaa päässään sinistä verkalakkia edes."
Strandiger naurahti: "Mutta te, neiti Elsa, tiedätte, että minä olen perin tavallinen mies, vieläpä hieman pelkurikin."
"Miten niin?"
"Koska te nyt tänään tarkastatte Flackelholmia ja kaikkea mitä sillä on."
Tyttö joutui hämilleen: "Minä tarkastan ainoastaan teitä", virkkoi hän sitte vilpittömästi. "Oletteko uskaliaalla hyvällä mielellä, sitä tahdoin ainoastaan tietää, ja enhän siinä toki tehne väärin."
Frans Strandiger kääntyi vilkkaasti häntä kohden ja pudisti voimakkaasti hänen kättään. "Ei, neiti Elsa, siinä ette tee väärin, sillä minun perääni kysyy niin ylen harva ihminen maailmassa."