Tytön silmät lensivät yht'äkkiä ylös häneen, koko hiilien kasvonsa säteilivät suurta iloa.
He saapuivat vallille ja nousivat sitä ylös. Elsa lähti tervehtimään Antjea, kapteeni taas jäi ylös seisomaan, pyyhki hikeä otsaltaan, katseli ympärilleen ja sanoi. "Elsa on tänä talvena puhunut paljon teistä ja saarestanne, herra Strandiger. Elsa… tietäkää… on syntynyt jossain tuolla Tyyneellä Valtamerellä lähellä Uutta-Seeiantia. Kuletin silloin erästä Apenradilaista laivaa, joka oli matkalla San Fransiskosta Melbourneen. Olen syntyperää Syltistä, siihen on yhtynyt Apenradilaista verta. Voimakasta rotua siellä. Siksipä ovat hänellä siniset silmänsä ja pituutensa. Sitte matkusteli hän kauan kanssamme. Senpätähden tuntuukin hänestä nyt Hampuri liika ahtaalta: hänellä pitää olla avara näkyala. Minun on pitänyt rakennuttaa itselleni tämä venhe, ja olemme tulleet Elbeä alas, hiton Süderpiep'issä olimme vähällä kärsiä haaksirikon, koska tähystelimme molemmat Flackelholmia ja sen lipputankoa kohden. Pojat, jotka minulla ovat, ovat kaikki hyvissä turvissa, kaksi on kapteenina ja kaksi kauppiaana, toinen Transvaalissa, toinen Kiinassa; mutta tuo ainoa tyttönen aikaansaa minulle enemmän huolta, kuin neljä poikaa yhteensä."
"Hänen pitää mennä naimisiin, kapteeni."
"Pitääkö hänen!"
"Niin, ja selittäkääs minulle nyt tämä paikka oikein. Saarihan on serkkunne omaisuutta vai? Kuinka arvokas se ollee?"
"Sitä on vaikea sanoa. Sitäpaitsi kasvaa siihen maata lisään aina."
"Onko teillä varma välikirja serkkunne kanssa?"
"Olen jonkillainen hänen valtuutettunsa tai hänen toimennusimehensä. Tämä on kallisarvoinen omaisuus. Täällä on jo tehty kaivos- ja rakennustöitä kolmenkymmenentuhannen markan edestä, karjalaumojen arvo nouse yli kahdenkymmenen tuhannen markan, ja tuolla ulompana, missä kasvaa lisää maata, — näettehän nuo suorat kaivannot tuolla — siellä tehdään joka vuosi työtä noin kolmentuhannen markan edestä."
"Mitä sanottekaan!" Hän kääntyi vilkkaasti Strandigeria kohden: "Mutta teillähän pitää olla rikas rouva."
Strandigerin piti nauraa, niin selvästi paljasti ukko hämmennyksensä ja pelkonsa.