"Ingeborg", sanoi Heim painolla. "Ingeborg onkin ihan toista."
"Niinkö vai? Maria pyhimys, Ingeborg ilkivelho?"
"Ei, enhän niin!… Mutta oikea saksatar, ylpeä ja voimakas!"
"En ymmärrä, kuinka tuommoinen lapsi saattaa niin kiinnittää mieltäsi."
"Varroppas vaan, jahka on kulunut vielä neljä vuotta! Hän on yksi noita vanhoja muinoisia germaaneja, jotka lähtivät näiltä rannoilta Englantiin! Voimakas, vaaleat, heikosti punervat hiukset, säihkyvät, sinisen harmaat silmät! Hänen äitinsä oli sukua äidillesi..Mutta sinun äitisi on sukuisin näiltä seuduilta, ja kuuluu vanhaan Horstensukuun. Mutta nyt on historiallisesti todistettu, että Hengis ja Horsa, vaeltamaan lähteväin saksalaisheimojen ruhtinaat, ovat olleet maanomistajia näillä seuduin."
"Nytpäs mielikuvituksesi pillastuu!"
"Ah… sinulla ei ole mielikuvitusta, Andrees!"
"Sinulla sitävastoin on! Mutta et osaa sitä ohjata! Se vie sinut mukanaan!
"Kuule Andrees, miten oikeastaan on välisi Marian kanssa?"
"Kuulithan sen: hän on pyhimys! Niiksi siis kysyt? Entä sinä ja
Ingeborg sille?"