"Palaatteko nyt kotiseudullenne?" kysyi hän matalaan, "vai tuletteko sieltä?"
"Minä olen matkalla sinne." Ja avomielisten ihmisten tapaan ja vilkkaampana taas pitkän yksinäisen matkansa jälkeen, innostui hän puhumaan: "Minä olin Tübingenissä, ja sain yht'äkkiä kovan koti-ikävän ja lähdin kohta ja jalkaisin vaan" — hän katsahti sauvaansa ja kohotti sitä ilmaan —, "ja kun pääsen kotiin, rupean minä eräässä pienessä nummitalossa maamieheksi kuten isänikin."
Tyttö vaikeni taaskin tuokion, sitte irroitti hän kätensä haarikasta ja sanoi hiljaa ja heleästi nauraen: "Vaan eihän kangas yksin ja puro ja meri kutsu vaeltajaa kotiin, vaan myöskin neito, morsian!"
Heim pudisti nauraen päätään: "Täytyypä Nummitalon pusertaa kaikkensa voidakseen elättää minut yksinkin. En ole löytänyt rikkauksia vierailla mailla, ja kotona olen köyhä."
"Ihminen 'on rikas, kun sydämensä vaan on hyvä ja ystävällinen. Mutta ette saa, kuten moni tekee, sulkea sitä, mitä tuolla ulkona olette nähnyt ja oppinut, itseenne, vaan jakakaa siitä ympärillenne. Kun ihminen vaan on ystävällinen ja tuntee mielenkiintoa ja osaanottoa, niin on hän rikas. Tiedättekö, että jo tänään iltapäivällä näin teidät, kun menimme läpi kaupungin? Teillä oli hattu vielä kauempana takaraivolla kuin nyt. ja olin loukkaantunut, kun ette katsahtaneetkaan minuun, vaan yhtäpäätä tuijotitte tuonne linnaan. Nähkääs, siksi toimitinkin teidät, kun näin teidän istuvan tuolla, kutsutuksi tänne pöytään, olitte kiinnittänyt huomioni, herraseni."
"Säälitte minua."
"Juuri niin! Tuumin noin: sääli häntä. Hän näyttää kuin voisi hän olla iloinen: niin, ja jotain muutakin ajattelin…"
"Päivä oli ihana!" huudahti Heim innoissaan. "Mutta teidän hyvyytenne tekee illan vielä ihanammaksi. Minä kiitän teitä."
Seura nousi pöydästä ja rupesi hojaumaan. Tukeva patriisimme unohti innokkaassa keskustelussa kokonaan neitinsä. He jäivät kahden.
"Saatte saattaa minut puutarhasta", sanoi tyttö, "serkkuni on unohtanut ja jättänyt minut." Ja katsahtaen Heimiin, jatkoi hän: "Teidän olisi pitänyt olla mukana juhlakulkueessa tänään. Tuommoisia noin ryhdikkäitä miehiä, kuin te, ei meillä ollut monta."