"Hiljaa nyt… Mitä teet sinä?"
"Tahdon tutustua tämän paikkakunnan, meidän kotiseutumme historiaan, etenkin sen alkuperäisimpään asutus-historiaan."
"Olisinpa utelias kuulemaan", vastasi Ingeborg rivakasti, "mitä käytännöllistä hyötyä siitä lähtee. Onhan jokseenkin yhdentekevää, onko se tai tämä maanpala ojitettu ennenkuin se ja se. Ja kuule nyt, tiedätkö, noita tuommoisia mielitekoja sopii parhaiten noutaa illallisen jälkeen ja sunnuntai-iltapäivisin."
Heim huojutti päätään edestakaisin: "Oh, Ingeborg! Käytännöllinen hyöty! Tiede elää itsensä vuoksi."
"Hölynpölyä! Ellei se hyödytä minua tai naapuriani mitään, niin menköön vaikka kuuhun koko loru!" Hän astui kirjoituspöydän ääreen ja rupesi välinpitämättömästi selailemaan tuossa vanhassa paperipinkassa. "Sinun pitää kirjoittaa tämän maakunnan historia, tai…" sanoi hän ja katsoi häneen suurine harmaine silmineen ikäänkuin näkisi miehen ensi kertaa edessään ja ihmettelisi otusta: "Kuulehan, sinä olet mies yhtä sekava kuin hiuksesi. Luulenpa että voisit kirjoittaa jonkinmoisen romaanin, jonkin historiallisen. Kasvannaisia siihen kyliä tulisi, mutta ne leikkelisimme me, Frisius, Telsche ja minä pois."
Silloin iski Heim kämmenellään lujasti pöytään: "Kuka tietää Ingeborg, mitä vielä tapahtuu! Perunain nostaminen, tiedätkös…"
Silloin aukaistiin ovi ja Maria Landt astui sisään ja sanoi: "Andrees tulee huomenna!"
"Andrees?! Andrees?!" Molemmat kirjoituspöydän ääressä istujat olivat hypähtäneet pystyyn ja katselivat ilmiötä ovessa.
Maria läheni rauhaisaan lempeään tapaansa, hän oli tummanverevä ja voimakasmuotoinen kaunotar, jotavastoin Ingeborg oli kookkaampi ja solakampi. Hänen mukanaan oli pieni nelivuotias Fritz Witt pujahtanut saliin.
Ingeborg astui pikaisesti häntä vastaan: "Onko hän kirjoittanut?
Sinulle?"