"Ulkona näkyy valkeoita", sanoi Lena ja kohotti hiukan päätään.
"Kylä!" Hetken kuluttua sanoi hän: "Tässä oikealla on koulu." Sitten kumartui hän yht'äkkiä kurkistamaan ruudusta: "Kas, tosiaankin! Tuossa istuu Heim Heiderieter lamppuineen kirjoituspöytänsä ääressä! Sepä näyttää kodikkaalta!"
Nyt ajoivat he hietasäikkää alas.
"Mitä rakennuksia nuo ovat tuossa oikealla?"
Andreeksen piti kiskaista itsensä hereille omituisista unista! "Oh, tiedäthän toki! Eschenwinkel. Oli pitkät jupakat niistä asunnoista."
"Kuule, sanon sinulle: vuokraa pois kaikki tyyni."
"Katsos, katsos! Tuossa on rantakanava! Pajut ovat kasvaneet korkeiksi."
Maria Landt sävähti porraspuillaan: "Tuossa hän on!"
Hän ajatteli ainoastaan Andreesta.
Vaunut tulivat esiin jalavain peitosta. Somer kirahteli. Ingeborg seisoi huoneessa, vasemmalla sisäänkäytävää, jossa nuoren isännän piti asua. Hän nojausi lujasti ikkunan pieltä vastaan ja piti edessään Lena Strandigerin kuvaa, sitä valkeine hampaineen, ja tarkasteli sitä otsa rypyssä ja silmät terävinä. Hän ajatteli ainoastaan Lena Strandigeria.