Gundrun-rouva katseli häntä suurilla silmin. — Ken ratsastaa, huolii sangen vähän maassa olevasta ruohosta. Huomatkaapa, herra, hänen silmäyksensä ja poskensa, kun hän joskus puhuu muukalaisen kanssa.
— Eipä ihmeellistä, jos tyttö häntä miellytti, — vastasi ruhtinas.
— Mutta jos hän ajattelee naimista?
— Se on mahdotointa, — lausui ruhtinas pahasti kaikuvalla naurulla. — Onhan hän maapakolainen ilman maatta, mannutta.
— Metsämajan lieden ääressä on lämpöinen istua, — jatkoi ruhtinatar.
— Muukalainenko rohkenisi ajatella sellaista hulluutta, mies, joka ei ole meidän heimoakaan ja jolla ei ole muita oikeuksia, kuin että tämän maan miehet hänen läsnäoloansa suvaitsevat? Sinä huolehdit suotta, Gundrun; sellainen ajatuskin herättää minussa mielikarvautta.
— Jos sinä olet sitä mieltä, jatkoi ruhtinatar vakavuudella, — niin älä iloitse siitä päivästä, jona hän astui meidän kynnyksemme yli, äläkä laululle salissa, äläkä niistä kuljeksivista miehistä, jotka meillä vierailevat vaatien vierasvaraisuutta ja kuluttaen minun herrani omaisuutta. Kuningas tahtoo muukalaista luoksensa; anna hänen mennä pois ennenkuin hän ja hänen miehensä matkaansaattavat meille surkeutta.
— Tiedätkö sinä muuta hänen ja minun lapseni välillä olevasta ystävyydestä, kuin mitä sinä minulle olet ilmaissut? kysyi ruhtinas, asettaen itsensä hänen eteensä.
— En muuta, kuin mitä näkyy sille, joka nähdä tahtoo, — vastasi ruhtinatar varovasti.
— Suurilla juhlallisuuksilla ja iloisella sydämellä olen minä hänet vastaanottanut — jatkoi Answald-ruhtinas, — nyt en minä voi lähettää häntä pois suomattomana vieraana. Aviopuolison valitseminen tyttärelle on isän oikeus, eikä lapsi voi millään tavalla mennä naimisiin muutoin kuin isänsä suostumuksella, sen sinunkin tyttäresi tietää, koska hänellä on hyvä järki. Minä en unohda sitä valaa, jonka minä olen ystävillesi vannonut, mutta hillitse sinä, jos voit, sukulaisesi ylpeätä mieltä ja toimita niin, että hän tekee itsensä ansaitsevammaksi meidän lastamme, kuin hän nyt on, jott'ei neitsyen uppiniskaisuus uudestansa heräisi keväällä, jolloin me aijomme koristaa hänet morsiuspukuun.