Hildebrand'kin lähestyi häntä ja sanoi vakaisesti: — Minä olen tuntenut sinut lapsesta saakka ja mielelläni tahtoisin minä auttaa sinua, jos voisin, mutta vanha sananparsi lausuu: "missä isäntä kompastuu, siinä kaatuu palvelija." Vaikka Answald-ruhtinas olisikin sinulle suosiollinen, ei hän voi suojella sinua talonväen vihalta. Ken tiesi voin minä taivuttaa häntä päästämään sinut valastasi; lähde silloin miekkoinesi maailmaan ja etsi onneasi vieraassa maassa.
Wolf meni syrjään piha-aitauksen luokse ja salasi hehkuvat kasvonsa tovereinsa silmiltä.
— Onko sinun matkakamsusi niin raskaat, että sinä itket kuin lapsi, joka pelkää matkustamista? — kysyi eräs naisen ääni hänen vieressänsä. Wolf vastasi katkerasti: — Että sinäkin, Frida, pilkkaat minua, on pahempi kuin kaikki muu, sillä sinun takiasi iloitsin minä hovipalveluksestani.
— On kait muitakin hoveja kuin tämä sali, joka on syrjässä urhojen teiltä, missä sotilas kentiesi helpommin voittaa herransa suosion ja kentiesi tavaraakin ja tiluksia, jotta hän voi ottaa itsellensä vaimon. Minusta ei ole sellainen urhojen kokouspaikka mieluinen, jossa naisella on ylivalta.
— Sinä neuvot minua lähtemään, — vastasi Wolf nähtävällä hämmästyksellä, — ja kuitenkin jäät sinä itse tänne.
— Minä olen syntynyt pyörittämään värttinätä ja minun täytyy varrota, kunnes joku mies nostaa minut ratsunsa selkään ja vie minut kotiansa. Mutta iljettävältä näyttää minusta sellainen isäntäväki, joka ensin avaa sylinsä vieraalle ja sitten on pahoillaan hänen läsnäolostansa. Nouse hevosesi selkään, ratsasta rohkeasti aron poikki ja etsi itsellesi uskollisempi isäntä.
— Sinä olet harvoin ollut minulle ystävällinen, Frida; mutta sittenkin tuntuu minusta raskaalta jättää sinut tänne talon miesten joukkoon, — sanoi tuo rehellinen Wolf.
— Kentiesi minäkin kerta jätän tämän talon, — lausui Frida uljaasti. — Ja jos minä joskus olen ollut tyly sinua vastaan, Wolf, niin tiedä että minä vihaan noita hölmöjä tuolla, sittenkun ne hylkäsivät sinut toveruudestansa. — Frida katsoi ystävällisesti häneen ja katosi, ja Wolf meni lohdutettuna muukalaisten asuntoon.
— Mistä nuot uljaat miehet tuolla keskenänsä kuiskaavat? — kysyi häneltä Berthar tiedustellen.
— He ovat hyljänneet minut, — vastasi Wolf kolkosti, — siitä syystä, että minä olin Ingo-kuninkaan mukana saarella käydessä.