— Heillä on aivan harvalukuisia jumalia, — selitti Berthar salaperäisesti, — tahi kentiesi vaan yksi ainoa, jolla on kolme nimeä; yhden nimi on isä, toisen poika ja yhden nimi on kolmas.
— Kolmannen nimi on perkele, — sanoi Wolfgang, — sen tiedän minä, joka itsekin joskus olen ollut kristittyjen joukossa, ja minä vakuutan sinulle, kuninkaani, heidän noitumisensa olevan tehokkaamman kuin kenenkään muiden. Minä opin heidän salaiset merkkinsä ja erään loitsuluvun, jota he nimittävät nosterpater'iksi[Isämeidäksi] ja jota lukemalla voi parantaa kaikkia ruumiinvammoja. — Hän teki hartaasti ristinmerkin viinisarkkonsa yli.
— Sittekin on minun uskoni se, — väitti Berthar itsepäisesti, — että Romalaisillekin, huolimatta heidän muureilla varustetuista kaupungeistansa ja uusista jumalistansa sekä taidostansa tehdä kivistä sorsia, valkenee se päivä, jolloin he saavat kokea, että toisessa paikassa maailmaa elää voimakkaimpia miehiä, jotka antavat tuulen vapaasti puhaltaa puu-kattojensa harjalle.
— Meillekin on Romalaisten taito hyödyllinen — päätti kuningas. — Kuninkaalle on kunniaksi, jos hän tekee hyödyksensä sen, mitä viisasta muut ajattelevat. Kuitenkin ilahuttavat minua sinun sanasi, Berthar, sillä se mies on järkevä, joka ajattelee parempaa omastaan kuin vieraasta kansasta.
Ja kun aterian loputtua kuningas istui Ingon kanssa yksinänsä maljan ääressä, alkoi hän puheliaasti lausua: — Minä huomaan, urho, kohtalon jumalattarien lahjoittaneen sinulle syntyessäsi monta murhetta, mutta myöskin paljon hyvää, sillä he ovat sovittaneet niin, että ihmisten sydämet aukenevat sinulle ystävällisesti. Minäkin haluan olla suosiollinen sinua kohtaan, kuullessani sinun puhettasi ja nähdessäni sinun uljaana astuvan minun sotilaini joukossa. Yksi seikka kuitenkin minun mieltäni häiritsee, se, nimittäin, että sinä olet oleskellut minun talonpoikieni luona metsämajoissa, sillä heidän luonteensa on aina ollut kapinallinen, ja minä pelkään sinun siellä olosi olleen minulle vahingoksi.
— Te, kuningas, olette levotoin ilman syyttä, — vastasi Ingo vakaisesti; — tuskinpa minä enään tulen lepäämään Answald-ruhtinaan liedellä.
— Unohtuiko vala ja liitto niin äkkiä? — kysyi kuningas mielissänsä. — Uskoakseni sinua, mainitessasi niin kummallisia asioita, täytyy sinun kertoa, jos suvaitset, mikä vaikutti sinun erosi hänestä.
— Vastenmielisesti näkee isäntä vieraita muukalaisia asuvan talossansa, — lausui Ingo kierrellen.
— Haltijoiden välillä oleva ystävyys pakoittaa palkollisetkin olemaan sovussa, — vastasi kuningas, — sinä et sano minulle kaikkia, ja sentähden en minä voi luottaa sinuun.
— Jos te, kuningas, lupaatte minulle miekkanne nimessä, että syy minun riitaani Answald-ruhtinaan kanssa jää salaisuudeksi meidän kahden kesken, tahdon toden mukaisesti sen sinulle kertoa, sillä sinun epäluulosi olisi minulle vahingoksi, ja minä toivon hyvää sinun suosiostasi. — Kuningas nosti äkkiä miekkansa, laski sormensa sen päälle ja vannoi lupauksensa.