— Aiotteko, kuningas, myydä urhon Romalaisille? — kysyi kuningatar, ja hänen silmänsä säkenöivät tulta.

— Miettisinkö minä sitten, jos sen tahtoisin tehdä? — mörisi kuningas. — Mutta tämä muukalainen istuu nyt kuin tarhapöllö minun puissani; kaikki ilman linnut kokoontuvat tänne kirkumaan häntä vastaan, eikä kait kulu pitkää aikaa, ennenkuin Oderin varrella asuvat kuninkaat lähettävät tänne miehiänsä vaatimaan hänen henkeänsä.

— Sinä et petä minua, — lausui kuningatar hirveästi vihastuneena; — mietipä, kuningas, voisitko elää semmoisen häpeän perästä; minä en suinkaan tahdo sitä. En koskaan tahdo minä jakaa vuodettani ja asumustani valapattoisen miehen kanssa, joka romalaisesta kullasta myy hänen valansa saaneen vuorovieraan.

Kuningas katseli häntä kieroilla silmillä: — Rajusti riehuvat sinun ajatuksesi, Gisela-rouvani; minä arvelen niiden menevän liiallisuuksiin.

— Kellä on suurempi oikeus suojella kuninkaan kunniaa kuin kuningattarella? — vastasi Gisela-rouva, koettaen pakoittaa itseänsä tyyntymään. — Jos et sinä luule voivasi suojella häntä Romalaisilta, päästä hänet menemään kartanostasi. Parempi on näyttäytyä heikolta kuin petolliselta.

— Ja hän eläisi tämän häväistyksen perästä minun vihollisenani, — lausui kuningas.

— Sido hänet kalliilla valalla; hän on, luullakseni, niitä, jotka täyttävät lupauksensa.

— Tahtooko minun kuningattareni puhutella häntä, ett'ei hän koskaan! muistelisi häväistystänsä? — kysyi linnan haltija viekkaasti.

— Tahdon, — vastasi Gisela-rouva kolkosti, — jos se hyödyttää kuningasta. — Kumpikin seisoi toisensa edessä synkillä ajatuksilla; vihdoin lausui kuningas: — Hädän ollessa pitää toimia rivakkaasti; koetapa onneasi, Gisela, ja lähetä hänelle tänä iltana sana, että hän saapuisi sinun torniisi salaiseen neuvotteluun, kentiesi voit sinä siellä auttaa häntä onnelliseen poispääsöön.

Kuningatar antoi silmäyksensä vajota, hänen kasvonsa olivat kalpeat, kun hän vastasi: — Minä tahdon kehoittaa häntä lähtemään, koska sinä sen käsket. — Hän käänsi äkkiä selkänsä kuninkaalle, joka katsoi synkästi hänen jälkeensä.