Nuristen antoi Bisino käskyn palvelijoillensa jättämään ovipuoli tyhjäksi ja sitte käski hän Hadulbaldia miehittämään portaat yhtä monella henkilöllä hänen omistakin seuralaisistansa. Ingo seuraisi kuningasta salissa olevalle korkeammalle paikalle, jossa urhon vuode sijaitsi, ja itse asettui hän kuninkaan vastapäätä ja kietoi kätensä nuoren kuninkaan pojan kaulalle. Bisino istahti vastenmielisesti ja katseli synkästi ympärillensä. — Sinä aiot käyttää minun poikani päätä pakoittaaksesi minua säästämään sinua ja sinun maankulkijoitasi. Mutta hirveästi on viha leimunnut raivoon minun ja sinun välilläsi, ja minä pelkään, ett'ei sovinto meidän välillämme tulisi kau'an kestämään. Jos sinä tänään pelastut minun vihaltani, saavuttaa se sinut kuitenkin huomenna tahi jonakin muuna päivänä, sillä jos poikani esirukoukset avaakin sinulle oven vankihuoneesta, niin tiedäthän kuitenkin minun voimani ulottuvan kau'as ympäristöön, ja että kuninkaan tahto saartaa sinut kuin ahdistetun metsäotuksen.
— Tosin kunnioitan minä sinun voimaasi, kuningas, — vastasi Ingo, — ja minä tiedän, että minulle kävisi vaikeaksi päästä sillan yli ja ratsastaa aron poikki, jos sinun vihasi minua vainoaisi. Kuitenkin on minun ajatukseni, että kuningas toimii jalosti, jos hän täyttää minulle annetun lupauksensa niin pitkälle, kuin meidän valamme vaatii. Kuningas on tarjonnut minulle kaksintaistelua; tarjoumus tuottaa kunniaa sekä on sankareille sopiva, ja joll'et sinä voi suvaita minua maan päällä, tiedän, ett'ei minulla voisi olla kunniakkaampaa kuolemaa kuin kuninkaan miekan kautta kaatuminen tahi joutuminen miesteni kera Thüringein raivon uhriksi, siinä tapauksessa, että lähettäisin sinut edeltäkäsin kuolleiden asuntoon. Siitä huolimatta en voi hyväksyä ajatusta taistelemisesta sinun kanssasi, minun herrani ja isäntäni, sillä hyvä sinä olet minua kohtaan ollut, ja hyviä töitä olet sinä minulle hovissasi tehnyt; minä kunnioitan puolisoasi ja tätä poikaasi, jota minä pidän käsivarrellani, ja iloisia tulevaisuuden toiveita on minussa herännyt sinun suosiosi johdosta. Sentähden minua surettaa, jos minun pitäisi sinun kanssasi taistella hengestäni, vaikka minä pidänkin sotakunniaa suuressa arvossa.
— Järkevät sinun sanasi ovat, — vastasi kuningas, — ja minä luulen sinulla olevan rehellisen tarkoituksen ja sinun vastenmielisesti syöksyväsi turmioon, mutta minua pakoittaa vaarallinen asemani kuninkaana, jota ei kukaan muu voi käsittää paitsi se, joka itse hallitsijana istuu kansan valta-istuimella. Tiedä siis, maanpakolainen, että Caesar vaatii minua antamaan sinut hänen lähettiläänsä käsiin.
— Aiotteko te, voimallinen kuningas, ikäänkuin voitettu mies totella kateellisen Romalaisen käskyä?
— Hän on ärsyttänyt Kattein kansaa, jotka ovat halulliset saamaan orjia ja karjaa minun maastani; sinun takiasi tulevat Thüringit laulamaan sotalauluansa.
— Suo minulle sija sotajoukossasi, kuningas; — keskeytti häntä Ingo, — niin minä palajan voittajana tahi en koskaan.
— Luuletko sinä voittajana olevasi minulle tervetulleempi kuin nyt, sinä perintöruhtinattaresi kanssa? — kysyi kuningas synkästi. — Thüringein sodat määrää kuningas yksin!
Silloin laski Ingo kätensä kuninkaan pojan päälle ja lausui surullisesti: — Samoinkuin tämä lapsi, kasvoin minäkin ilossa kuninkaallisen kruunun loisteessa, viattomana kuin sinunkin poikasi, kun minut karkoitettiin isänmaastani. Muista, kuningas, että ihmis-onni nopeasti vaihettelee; et sinäkään tiedä, mikä kohtalo tulevaisuudessa on suotu sinun pojallesi. Kuinka jumalat meidän onnen määrännevätkin, vaativat he kuitenkin meitä aina uskollisesti pitämään sanamme. Pidä sinäkin, kuningas, huolta siitä, ett'eivät he joskus poikasi päähän kosta valaa, jonka olet tehnyt onnettomalle Ingolle.
— Poikaani minä muistan ja että voisin turvata hänelle vallan, rikkoessani sinulle antaman valani, — vastasi kuningas.
— Riko kuitenkin vuorovieraisuuden vala sillä tavalla, ett'eivät jumalat sinuun vihastu, — jatkoi Ingo rukoillen, — salli minun miehineni vauriotta lähteä linnastasi ja maastasi. Enempää ei kansasi sinulta vaadi, ja jos Romalaiset vaativat sinulta pahempia, loukkaavat he sinun kunniaasi. Auta minua, poika, ja rukoile isääsi minun puolestani!