Herrain laskeusi maahan ja syleili kuninkaan polvia: — Älä tee, isä, orpanalleni mitään pahaa.
Kuningas katseli kau'an poikaa, jonka pään päällä Ingo piti aseella varustetun kätensä. — Sinä et tiedä, lapsi, mitä sinä pyydät, — lausui hän vihdoin. Ja katsoen lempeämmin Ingoon, jatkoi hän: — Lupaatko, Ingo, minulle pyhällä valalla, ett'et teoskaan vaadi kostoa tästä yöstä ja ett'et koskaan vahingoita minua etkä minun poikaani etkä koskaan hanki minkäänmoisia liittoja Answald-ruhtinaan kanssa, niin sallin sinun lähteä rauhassa linnastani ja maastani.
— Sen valan otan tehdäkseni, — lausui Ingo hiljaa, — jos sinä, kuningas, puolestasi tahdot vannoa tämän poikasesi pään nimessä omistavasi niitä sanoja, joita sinä äsken minulle lausuit, ja ummistat kuninkaallisen silmäsi minua hankkeiltani, joll'ei kansan melu sinua välttämättömästi pakoita.
Kuningas nauroi synkästi. — Sen tahdon tehdä, jos sinä ilmaiset minulle kaikki hankkeesi. Ingo nyökäytti päätään myönnytykseksensä. — Noh, istu siis minun viereeni, kuten ennenkin, ja kuiskaa salaisuutesi minun korviini. — Kuninkaat puhuivat hiljaa keskenänsä, ja Hermin istui heidän kummankin keskellä sekä syleili heidän kummankin polvia.
Portailla makasivat kilpiensä takana Vandalit ja kuninkaan miehet eri joukoissa. Ylempänä heitä istuivat jakkaralla kumpaisetkin aseenkantajat, Berthar ja Hadubald, vastakkain. Silloin alkoi Hadubald lausua: — Rauha näyttää syntyvän, meidän hallitsijaimme salissa kestävästä keskustelusta. Jos sinä, urho, suvaitset voimme upottaa kinastuksemme juomaan, jonka joku minun miehistäni tietää pian tänne hankkia, sillä yö tuntuu viileältä.
— Murhapolttaja! — vastasi Berthar vihaisesti.
— Pahoin teet sinä, kun pilkkaat palvelijata, joka tekee, mikä on hyödyksi hänen herrallensa.
— Rosvo! — mörisi vuorostansa Berthar, — sinä petit uskollisuutesi ja söit sanasi kuninkaan oluesta, ja sen koomin on sinun tarjoamasi olut pilaantunutta.
— Ken ylpeästi esteleikse vuodattaa tynnyrin tapista, olkoon varoillansa, ett'ei hänen vertansa vuodateta vihertävällä arolla.
— Vihertävällä arolla ja pimeässä metsässä samoinkuin täälläkin majassanne saat odottaa verisiä iskuja, joll'ei kuninkaan tekemä rauha sinua silloin suojele; ole, urho, tyytyväinen siihen!