Urho säpsähti takaperin, hänen poskensa vaalenivat vastatessansa: — Luuletko, kuningatar, tulleesi rakkaammaksi minun sydämelleni rasittamalla näin omaatuntoasi ankaralla rikoksella?
— Miksi sinä tuijotat minuun ikäänkuin olisit kivestä? — huudahti Gisela-rouva, tarttuen hänen käsivarteensa ja pudistaen häntä. — Me kumpikin, sinä ja minä, emme voi kauemmin yhdessä elää maailmassa, jos et sinä seuraa minua.
Vihastuneena tempasi urho itsensä irti hänen kädestänsä. — Jos sinä olet salaa öisellä työllä koonnut kostavien jumalien uhkaa minun pääni varalle, olen minä valmis kärsimään rangaistukseni, mutta vapaana sinusta enkä riippuvana kuin orja sinun elämästäsi.
Kuningatar katsoi terävästi hänen silmiinsä ja nosti vitkallisesti käsivarttansa sekä puristi uhkaavana nyrkkiänsä. — Arvat ovat heitetyt, joihin onnen jumalatar on piirtänyt minun ja sinun tulevaisuutesi. Sinä olet valinnut, Ingo, ja se merkki, jonka sinä olet saanut, tietää onnettomuutta. — Hän kääntyi pois, hänen povensa kuohui ankarasti, mutta hänen silmänsä pysyivät kyynelettöminä, ja hänen kasvonsa olivat liikkumattomat, ikäänkuin olisi ne olleet kiveen valetut, kun hän, osoittaen laskevaa aurinkoa, puoliääneen lausui: — Jää hyvästi huomeneksi! Kiivaasti meni hän hevoisten luo. Ingo potkasi jalallansa kuningattaren viitan ales kalliolta ja riensi kotiinsa päin samaa tietä, jota Irmgard'kin oli mennyt.
11.
Salaman isku.
Niiden ahtaiden käytävien läpi, jotka johtivat lähteeltä linnan pihaan riensi Ingo porttia kohden. Hän huomasi sen suljetuksi sekä miesten vartioimaksi ja tornista huusi Berthar hänelle:
— Katsopas syrjään, kuninkaani, tuolla laaksossa ratsastaa kuningatar seuralaisineen rajaa kohti. Niin kiirettä ei ole kellään, jonka mieli on huoletoin.
— Hän erkani minusta vihassa, isä. Berthar ymmärsi päämiehen synkistä kasvoista, mitä hän sanoilla ei ollut lausunutkaan.
— Kun paimen, — virkkoi hän, — ajaa pois suden karsinasta, ei tuo ärsytetty eläin palaja kolmeen päivään, mutta naarassusi rohkenee jo seuraavanakin yönä tehdä sisäänmurron. Koska odotat sinä, Marvingein paimen, päällehyökkäystä laumassasi?