— Paitsi Theodulf'ia näin ainoastansa tuon vanhan Hadubald-rosvon.
— Jos ei Gisela-rouva pannut useampia miehiä liikkeille, — lausui Berthar ylenkatseella, — tulee luultavasti harvat hänen sotureistansa enään näkemään kotona viinimaljaansa.
— Tuolla tulee yksi Main-virran luota, — lausui Ingo. Vandalilainen Valbrand riensi saliin.
— Ratsastaessani eteläänpäin honkametsän läpi vaanimaan rajaseutua, kuulin kilpien kilinää rajalla olevalla tiellä. Minä piiloitin hevoiseni ja hiivin jalkasin metsän läpi; silloin näin minä pitkän miesjonon lähestyvän, tämä oli kolmeen osaan jaettu burgundilaisjoukko, jossa oli ratsastajia ja jalkaväkeä. Päällikön rinnalla ratsasti eräs muukalainen, Caesarin henkivartijaväessä, joita nimitetään protektoreiksi, palveleva Romalainen. Minä tunsin hänen kypärinsä ja sota-asunsa ja kuulin hänen naurunsa sekä romalaisia sanoja. Huolettomina kulkivat he hietikolla ilman etuvahtia ja vaanijata, täydellisesti varmoina voitostansa. Parin miehen kanssa olisin minä voinut peljästyttää heitä. Minä matkin metsässä kehrääjälinnun ääntä, jolloin he säikähtäen pysähtyivät ja töllistelivät puiden välistä pilviin. Mutta minä lingoitin puiden takaa keihääni Romalaista vastaan. Urho kaatui ähkyen hietikolle; he rupeisivat kovasti huutamaan, ja minä pakenin pimeässä. Minä toivon tämän olevan heille huonon enteen.
— Me ylistämme kuningattaren viisautta, — lausui Ingo, — kun hän on nostattanut muukalaisjoukon minun miehiäni vastaan. Luottiko hän niin vähän Thüringiläisten taipuvaisuuteen, ett'ei hän kutsunut kansalaisiansa aseleikkiin? Missä säikähdytit sinä hänen urhojansa linnun äänellä?
— Puolitiessä tästä Mainiin, — vastasi Valbrand, — näin minä heidän viimeksi valmistavan leiriä yöksi. Burgundilaiset nousevat myöhään makuulta; vaikka he kiiruhtavatkin, eivät he sittenkään tule ennättämään laaksoon ennen päivännousua. Tuolla sumussa, puron takana huomasin minä hevoisenjälkiä.
Ingo viittasi häntä menemään ja lausui Bertharille: — Pidä huolta, isä, että kaikki muut paitsi vahdit menevät makuulle, sillä huomenna tulevat he tarvitsemaan teräviä silmiä ja levähtäneitä jäseniä. Pidä tarkkaa vahtia portilla, ett'ei kukaan vihollinen pääse hiipimään sisään pakenevien joukkojen kanssa. Aamuhämärässä kokoamme me talonpojat ja luemme miehemme. Heitä tulee olemaan liian vähän ympärysmuurin varalta. Mutta me taistelemme hengestämme, ja nuot toiset vähäisestä saaliista. Rauhallinen tervehdys sinulle, isä, viimeisen kerran, ennenkuin antaumme taisteluun. Me iloitsemme tänään siitä, että he pitävät meitä, maanpakolaisia miehiä, suuren sotaretken arvoisina, ja siitä tulee minun kiittää sinua, uskollinen ystäväni.
Aamu joutui, ja pilvet olivat veripunaiset reunoiltansa sekä peittivät auringon. Linnassa nousivat maassa makaavat jalkuvillensa. Miehet valmistivat itsensä hirveän sotajumalan palvelukseen; he voitelivat ja pörröttivät tukkansa niin, että se tuli punaiseksi ja seisoi pystyssä; he panivat kulta- ja messinkirenkaita käsiinsä ja kaulaansa ja kiristivät vyönsä kovempaan, voidaksensa käydä kepeämmin ja saadaksensa jäsenensä nopeammaksi juoksuun. Moni otti hirvennahkaisen, rautalevyillä varustetun paidan päällensä ja moni heitti myöskin päältänsä ruskean villanutun sekä avasi paitansa, jotta heidän rinnassansa olevat, kunniaa tuottavat arvet tulisi näkyviin. Synkät olivat urhojen kasvot, tuima heidän mielensä, ja vaitonaisina toimittivat he askareitansa. Sillä sotajumalan palveluksessa ei suvaittu minkäänmoista turhaa puhelemista.
Berthar kääntyi Wolf'in puoleen, joka vyötti itsensä aseilla hänen vieressänsä, ja lausui, tarjoten hänelle paksun kultasormuksen: — Kau'an olen minä tallettanut tätä kalleutta, jonka muinoin sain eräältä kuninkaalta palkinnoksi. Ota sinä se tänään lahjaksi sotatoveriltasi, eikä sinun pidä kunnioittamattomana heittämän keihästäsi meidän puolestamme, jott'ei viholliset pääsisi sanomaan: — Nähkäät, kehnon palkan Thüringiläinen saikin muukalaisilta. — Wolf pani renkaan käsivarteensa, katsoi kiitollisena vanhukseen ja vastasi:
— Muista, sinäkin, isä, järjestäessäsi sotaa, ett'et jätä minua vaimojen kaitsijaksi, äläkä vihastu, jos minä vielä lisään sanasen; kuninkaan vihollinen on myöskin hänen miestensä vihollinen, mutta mieluummin nostasin minä käteni Burgundialaisia vastaan, jotka eivät ole minun heimoani.