Marables kertoi sitte, miten Flemingin olosuhteet ja elämä ennen olivat olleet paremmat. Hän lainasi silloin rahaa Marableelle, joka oli joutunut hätään; myöhemmin rupesi Fleming elämään kevytmielisesti, kadotti omaisuutensa, joutui velkoihin ja oli nyt poliisia paossa. Siinä pulassa kääntyi hän Marableen puoleen ja sai suojaa laivalla, jossa oli turvassa vaanijoiltaan. Mutta hänellä oli sukulaisia maalla, joita hänen täytyi tavata ja se voi tapahtua ainoastaan öisin.
Semmoinen oli Marableen kertomus. "Mitenkä voin kieltää turvaa mieheltä", lisäsi hän vielä, "joka kerran auttoi minut hädästä. Ja mimmoisen vahingon herra Drummond siitä saisi?"
"Voihan tuo kaikki olla totta", virkkoi Jaakko, "mutta minkä tähden Fleming täällä laivalla on käskijänä, hän kun täältä vain on saanut turvapaikan? Ja minkä tähden ei minua lasketa kajuuttaan?"
"No, Jaakko, hän on vuokrannut minulta kajuutan ja sillä tavoin minä sitte maksan hänelle velkani. Herra Drummondillehan se on yhdentekevä ja minä toivon, ett’et sinä kenellekään asiasta lörpöttele."
"Se riippuu kokonaan Flemingistä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan", vastasi Jaakko. "Hänellä ei ole mitään tekemistä laivan kanssa eikä siis ole täällä käskijänä; minä en salli kenenkään soimata ja rääkätä itseäni. Siis riippuu ihan kokonaan Flemingistä, saako herra Drummond kuulla mitään vai eikö."
Marables meni kajuuttaan. Jaakko mietti, mitä oli Kuullut. Asiassa voi olla perää, mutta hän kuitenkin epäili sitä ja päätti ottaa kaikki, mitä tapahtui, tarkasti huomioonsa.
Kun maatapanon aika tuli, vetäytyi hän kojuunsa, mutta pysyi kuitenkin hereillä. Noin kello kahden aikaan aamulla kuului airojen loisketta. Vene laskihe laivan kylkeen ja Jaakko pisti päänsä ulos kojun ovesta katsoaksensa mitä tapahtui, joka olikin helppoa kirkkaalla kuutamolla. Marables tarttui Flemingin viskaamaan köyteen ja otti sitte vastaan täytetyn säkin, josta kuului kilisevä ääni. Annettuaan vielä tavarapakan ylös nousi Fleming itsekin laivalle ja kysyi hiljaa, onko Jaakko nukkumassa, johon hän sai Marableelta myöntävän vastauksen.
Jaakko vetäytyi takaisin ja rupesi viimein nukkumaan. Flemingin käytöksestä häntä kohtaan seuraavana aamuna päätti hän, että Marables oli kertonut hänelle edellisen illan keskustelun. Fleming olikin sitte koko matkalla erittäin ystävällinen hänelle; ainoastaan kielto kajuuttaan menemästä pysyi entisellään ja Jaakko pitikin viisaimpana toistaiseksi tyytyä siihen.
Viides luku.
Vähitellen kului monta kuukautta. Laiva sillä aikaa teki monta matkaa ja Jaakonkin onnistui ottaa paljo asioita huomioonsa, sillä hänellä oli aina silmät avoinna. Samoihin paikkoihin meni Fleming aina öisin maalle, mukanaan tyhjiä säkkejä, jotka hän säännöllisesti toi täysinä takaisin ja piilotti kajuuttaan. Välistä saapui yöllä vierasta väkeä laivalle, jotka aina viipyivät pari tuntia Flemingin ja Marableen kanssa kajuutassa. Kaiken tuon huomasi Jaakko tarkasti, Marableen ja Flemingin luullen hänen olevan mitä syvimmässä unessa.