"No, Jaakko", huusi kapteeni hänelle iloisesti vastaan, "onpa hauskaa, että jälleen kerran muistat minuakin! Mutta mikä sinun on, poikaseni? Olethan vallan surkean näköinen ja ovathan silmäsi punaiset, ikäänkuin, olisit itkenyt."
Jaakko kertoi nyt hänelle todenperäisesti kaikki mitä oli tapahtunut aina hänen riitautumisestansa vihamielisen ylikirjanpitäjän kanssa hänen eroamiseensa asti herra Drummondin talosta.
Kapteeni Turnbull valitti kohtausta ikäväksi ja tarjoutui heti menemään herra Drummondin luokse kertomaan koko asian sen mukaan kuin Jaakko sen hänelle kertoi. Hän ei epäillyt herra Drummondin muuttavan mieltänsä Jaakosta ja jälleen ottavan hänet luoksensa.
"Minä kiitän teitä, kapteeni Turnbull ystävällisyydestänne", vastasi Jaakko, "mutta herra Drummondin luokse en enää voi palata. Myönnän kyllä, että minun on kiittäminen häntä paljosta hyvästä, mutta hänen syytettyänsä minua kiittämättömyydestä en voi, vaikka hän huomaisikin olevansa väärässä, enää ottaa vastaan mitään häneltä. Kenties saisin silloin kärsiä uusiakin nöyryytyksiä. Ei velvollisuuksieni täyttäminen hänen talossansa paitsi sitä enää olisi semmoisena ilona kuin ennen. En milloinkaan enää astu jalkaani herra Drummondin kynnyksen ylitse."
"Ei pidä edeltäpäin päättää, Jaakko, sillä ei voi tietää, mihin tilaan vielä voi joutua", vastasi kapteeni. "Minua pahoittaisi, jos tunteesi herra Drummondia kohtaan olisivat vihamielisiä tai kostonhimoisia. Eikö joka ihminen voi erehtyä, niinkuin herra Drummond on erehtynyt sinusta? Mitenkä sinä voit noin nuorena kantaa vihaa niitä kohtaan, jotka ovat osoittaneet sinulle niin paljon hyvyyttä ja sääliä, sinun ollessasi turvattomana lapsena? Muista, Jaakko, että väärät ilmiannot ovat heitä eksyttäneet! Ja semmoista pitää sinun antaa heille anteeksi."
"En koskaan unhota herra Drummondin hyvyyttä", vastasi Jaakko, "mutta hänen olisi pitänyt tuntea minua sen verran, ett’ei olisi syyttänyt minua kiittämättömyydestä ja ilkeydestä. Hän on ajanut minut pois talostansa enkä minä aio milloinkaan enää mennä sinne."
"Jättäkäämme sitte koko asia sikseen", sanoi kapteeni Turnbull, kun huomasi Jaakon olevan järkähtämätön päätöksessään, "mutta mihin nyt aiot ryhtyä?"
"Tahtoisin palvella oppiaikani loppuun, mutta en herra Drummondin laivalla."
Kapteeni Turnbull koetti saada häntä siitä päätöksestään luopumaan. Hän lupasi koettaa hankkia Jaakolle toimen, joka paremmin sopisi hänen kyvyllensä ja tuottaisi hänelle edullisemman yhteiskunnallisen aseman, mutta kaikki kehoittaminen oli turha. Jaakko ei ottanut sitä korviinsa. Osaksi oli hänen kokemuksensa herra Drummondin konttorissa kyllästyttänyt häntä kynän käyttämiseen, osaksi ikävöi hän vesille.
Kapteeni Turnbull suostui senvuoksi Jaakon pyyntöön, ja kun hän tunsi erään lauttamiehen, nimeltä Stapleton, joka tarvitsi apulaista, oli Jaakolla hyvät toiveet pian päästä työhön jälleen.