Kymmenes luku.
Seuraavana aamuna ilmoitettiin kapteenin tulo, jolla oli Jupiter-laivan ylipäällikkyys. Paljo laivamiehiä oli, niiden joukossa monta väkisin otettua, jotka eivät ennen olleet nähneet kapteenia, ja oli siis luonnollista, että kaikki olivat uteliaat näkemään miestä, jota heidän piti kaikessa totella ja jolla oli rajaton valta heidän ylitsensä.
Hänen astuttuaan laivanrappusia ylös ja saavuttuaan peräkannellc nostivat kaikki lakkiansa, laivasotamiehet tekivät kunniaa kivääreillänsä ja upseerit miekoillaan. Kapteeni oli suuri, hartiakas mies ja vaikka hän olikin kova ja ankaran näköinen ja hänen silmänsä läpitunkevaiset, niin osoittivat ne kuitenkin enemmän päättäväisyyttä kuin ankaruutta ja kovuutta.
Kaiken väestön täytyi astua esille ja hän piti heille lyhyen puheen, jossa hän voimakkain sanoin kehoitti heitä tottelevaisuuteen, kuriin ja raittiuteen.
Kapteenin seurassa oli eräs upseeri, niin hyvännäköinen, että Jaakko heti sai häneen luottamusta. Hän oli toinen luutnantti ja hänelle Jaakko kertoi kovan onnensa.
Upseeri kohotti olkapäitänsä.
"Meidän kapteenillamme on paljo vaikutusvaltaa", vastasi hän, "eikä huoli siitä, onko teidät otettu väkisin laivurinoppilasaikananne vai ei. Tunnin kuluttua lähdemme ja vaikkapa opetustodistuksennekin sen ajan kuluessa saapuisi, ei teillä kuitenkaan olisi siitä mitään hyötyä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että hän saisi käskyn amiraali-virastosta, tottelisi hän ja laskisi teidät vapaaksi; laivamiehet ovat meille siksi liian tarpeelliset."
Kohta sen perästä nosti Jupiter ankkurinsa ja sillä katosi Jaakon viimeinen toivo saada vapautensa. Hän oli laivamiehenä kuninkaallisessa sotalaivassa ja päätti urhollisesti kärsiä kohtalonsa ja uskollisesti täyttää velvollisuutensa.
Jupiterilla oli käsky moniaita kuukausia risteillä Madeiran ja Länsi-lndian saarien välillä vaaniskelemassa vihollisvaltain risteilylaivoja, jotka olivat vieneet niin monta englantilaista Länsi-Indiaan kulkevaa kauppalaivaa huolimatta heidän vahvoista varustuksistaan. Sen tehtävän suoritettuaan piti laivan lähteä Halifaxiin, erään frekatin sijaan, joka jo monta vuotta oli ollut sillä asemalla. Matkan ensi päivät käytettiin väestön opettamiseen tykkein ja pyssyjen ampumiseen, sitte tuli vuoro laivan ohjailemiselle. Usein täytyi kaksikin kymmentä kertaa tehdä sama temppu, ennenkuin kapteeni tyytyi. Jaakko muisti päätöksensä ja oli niin valpas, että kapteinin huomio kääntyi häneen ja hänet pian korotettiin, mikä oli sitä ansiokkaampaa, koska on melkoinen erotus jokilaivurin ja aavalla merellä kulkevan merimiehen ammatin välillä.
"Jupiter"-laiva saapui viimein Madeiraan kohtaamatta ainoatakaan vihollista risteilijää, mutta siellä heille kerrottiin, että niitä oli nähty etelämpänä. Laiva ohjasi siis kulkuaan etelään ja risteili lähellä Kanarian saaria, mutta ei mitään näkynyt.