"Ystäväni on oikeassa, Trangoil Lanec on varovainen. Luonnollisesti seuraavat veljeni minua ja piiloutuvat vähän matkan päähän leiristä. Varpushaukan kirkuna on sovittu merkki; jos he kuulevat sen, voivat he vaaratta saapua leirille; jos he sitä vastoin kuulevat peipon laulun uudistuvan kolme kertaa perätysten yhtäpitkin väliajoin, tietävät he minun olevan vankina."
"Hyvä. Milloin lähdemme?" kysyi Ludvig.
"Nyt heti."
Miehet nousivat hevosiensa selkään ja läksivät liikkeelle. Pahaksi onneksi kohtasi heitä eräs pettymys. Kun he saapuivat sille paikalle, missä Antinahuel tovereineen oli pari tuntia sitten ollut, oli se aivan autio. Toquin oli jatkanut matkaansa. Mutta ystävämme eivät menettäneet toivoaan, kärsivällisesti seurasivat he hänen jälkiään. Tämä oli sangen vaikeata, sillä araukanit olivat Biobion luona tapahtuneesta taistelusta saakka koettaneet salata ja peittää jälkensä. Muutamat houkuttelevat jäljet näkyivät olevan vääriä, ja Curumilla ja Trangoil Laneckin, jotka olivat tottuneet tällaiseen takaa-ajoon, erehtyivät välistä ja seurasivat niitä. Usein kului sangen pitkä aika näiden erehdyksien korjaamiseen ja sotkuisien jälkien selvittämiseen.
Kahden päivän kuluttua leiriytyivät takaa-ajajat eräälle kummulle vähän matkan päähän luonnon muodostamasta luolasta, ja Trangoil Lanec erosi nyt heistä. Paksu savupatsas, joka heikon usvan kaltaisena nousi taivasta kohti, ilmaisi hänelle paikan, mihin araukanit olivat pysähtyneet yöksi. Siellä oli hänen päämääränsä.
Kahdenkymmenen askeleen päässä leiristä huomasi päällikkö äkkiä kaksi intiaania, aivankuin maasta nousseina, edessään.
"Minne veljeni aikoo?" kysyi toinen heistä luoden uhkaavan katseen ulmeniin.
"Marry, marry!" vastasi tämä ystävällisesti. "Trangoil Lanec tunsi jälleen veljiensä jäljet ja saapui polttamaan piippuansa heidän tulensa ääreen, ennenkuin hän jatkaa matkaansa."
Sitten heitti hän olalleen kiväärinsä, jota hän tähän asti oli pitänyt vasemmassa kädessään ja kehoitti hevostaan kulkemaan edelleen. Soturit näyttivät olevan tyytyväisiä hänen vastaukseensa ja johdattivat hänet viipymättä leirille.
Antinahuel otti vieraansa vastaan kädet ristissä rinnalla. Kun päälliköt olivat tervehtineet toisiaan tavallisilla sanoilla "Marry, marry", istuutuivat he nuotiotulen ääreen ja polttivat rauhanpiippua. Trangoil Lanec katseli ympärilleen, mikään ei jäänyt häneltä huomaamatta. Hän tunsi aivan liian hyvin Toquinin viekkaan luonteen ja varoi sentähden herättämästä epäilyä.