Hän nousi ja viittasi päällikön luokseen lähestyessään vankeja.
"Poikani tuntee Suuren Kotkan?" kysyi hän tarkastellen terävästi sekä
Trangoil Lanecia että don Tadeota.
"Eikö araukani soturi tuntisi vihollistaan?" vastasi päällikkö rauhallisesti. "Suuri Kotka on kurja espanjalainen, ja hänen kuolemansa on tuottava siunausta punaisille miehille."
Don Tadeo säpsähti kuullessaan tämän äänen ja koetti nähdä muukalaista. Mutta tämä oli astunut erään puun varjoon ja tarkasteli vankia vihamielisin katsein. Toquin oli kuitenkin huomannut don Tadeon liikkeen ja synkkä pilvi nousi hänen otsalleen.
"Mikä on veljeni nimeltään?" kysyyi hän lyhyesti Ulmenilta.
"Trangoil Lanec."
"Minä tunnen tämän nimen. Trangoil Lanec on urhoollinen puelka-soturi.
Mitä etsii hän Antinahuelin leiristä?"
"Hän tahtoo lämmitellä ystävän tulen ääressä."
"Mitä sanoo valkoinen veljeni tästä?" kysyi Antinahuel aivan odottamatta don Tadeolta. Tämä tunsi sydämensä sykkivän — ystävän läsnäolo teki hänet sekä iloiseksi että levottomaksi. Luotuaan tyttäreensä Antinahuelin huomaamatta varoittavan katseen hän vastasi niin välinpitämättömästi kuin mahdollista:
"En tiedä, mitä haluatte minulta, päällikkö? Onko minulla oikeutta käskeä tätä miestä, jota en edes ole koskaan nähnyt, poistumaan leiristänne. Ette taida olla oikein järjissänne, koska teette minulle tuollaisen kysymyksen."