"Veljeni puhuu hyvin — huomenna on hän osoittava rohkeuttaan", sanoi päällikkö kuivasti ja kääntyi jälleen puelka-soturin puoleen lausuen "Antinahuel on varovainen — häntä on usein petetty. Valkoihoisten Suurella Kotkalla on ystäviä, jotka eivät lepää, niin kauan kuin he tietävät hänen olevan vallassani. Joku kolmaskin voi tehdä niinkuin Joan ja Myskirotta!"
"Epäileekö isäni minua?" kysyi Trangoil Lanec imelästi hymyillen. "Kukapa voisi johdattaa harhaan suurta päällikköä. Mutta Trangoil Lanec ei ole mielellään epäluulonalainen, hän menee."
Antinahuel tuli hyvilleen ulmenin imartelevista sanoista ja antoi hänelle merkin jäädä paikoilleen.
"Minä luotan poikaani, hän on tervetullut luokseni", sanoi hän tyytyväisenä. "Tuoko Trangoil Lanec tietoja punaisilta veljiltään?"
Lausuessaan nämä viimeiset sanat synkkenivät Antinahuelin kasvot ja hänen otsansa rypistyi. Hämmästyneenä tästä muutoksesta, jonka hän olisi ymmärtänyt, jos hän olisi voinut silmätä mahtavan Toquinin sisimpään, katseli Trangoil Lanec edessään olevaa päällikköä.
"En tiedä mitään. Useimmat veljistäni ovat kaatuneet taistelussa chileläisiä vastaan. Minkätähden näyttää isäni niin synkältä?"
"Miksipä en surisi. Antinahuel ei ole vanha, mutta hän on väsynyt. Monet hänen pojistaan ovat kaatuneet sodassa, hänen kansansa etevimmät päälliköt ovat menneet Pilliaun suurille metsästysmaille ennen häntä. Missä on Cathikara? Missä on Musta Hirvi? He kuolivat sankarillisesti, ja he huutavat… huutavat!…"
Hän nosti käden otsalleen ja vaipui ajatuksiinsa. Näytti siltä kuin olisi hän silmänräpäykseksi unhoittanut kaikki, mitä hänen ympärillään tapahtui, mutta äkkiä suuntautui hänen katseensa vankeihin ja hän sanoi: "Ooh! Vielä ei Antinahuel ole kuollut. — Suuri Kotka elää vielä, ja valkoinen neito odottaa! Katsopas… eikö hän kelpaakin päällikön vaimoksi?"
"Hän on kaunis!" vastasi Trangoil Lanec kylmästi. "Mutta kuitenkaan en antaisi hänestä ainoatakaan niistä kolmesta nahkaleilistä tulivettä, joita hevoseni kantavat."
"Kuinka, onko pojallani tulivettä?" kysyi Antinahuel himokkaasti.