"Veljeni odottakoot. Tunnen erään soturin, joka ymmärtää valkoihoisten merkit. Minä käsken häntä lukemaan tämän kirjeen."
Ranskalaiset kumarsivat, ja Antinahuel poistui.
"Minkätähden kieltäydyit lukemasta kirjettä?" kysyi Ludvig heti toveriltaan.
"Minkätähdenkö? Kunniani kautta, sitä en tiedä itsekään. On kai parasta, ettei päällikkö tiedä muutamia asioita. Sinun äskeiset sanasi olivat totta. Olit aivan oikeassa väittäessäsi, ettemme voi uskoa tähän veijariin."
"Mutta jos Toquin ei saa selvää kirjeestä?"
"Pyh, siitä ei sinun tarvitse olla huolestunut. Jos joku punaisista miehistä osaa lukea kirjeen, niin on se hän itse. Hän tahtoi vain nähdä, olimmeko selvillä asiasta."
"Todellakin, mutta…"
"Hiljaa, kuulen askeleita."
Päällikkö astui taas sisään.
"Minä tunnen nyt kirjeen sisällön", sanoi hän. "Kun veljeni tapaavat sen lähettäjän, niin sanokoot hänelle, että lähden jo tänä päivänä Valdiviaan."