"Tämän tehtävän suorittaisimme kyllä sangen mielellämme", vastasi Valentin, "mutta on sangen epävarmaa, tapaammeko miehen, josta puhutte."
"Kuinka, aikovatko veljeni jäädä tänne?" kysyi päällikkö luoden ranskalaisiin epäileviä katseita.
"Emme. Niin mielellämme kuin tahtoisimmekin ottaa vastaan tarjouksenne, täytyy meidän kuitenkin viipymättä matkustaa eteenpäin. Jos te siis sallitte, lähdemme heti."
"Veljilläni on vapautensa. Antinahuelin maja on avoin. Mihin suuntaan aikovat valkoiset veljeni lähteä?"
"Me ratsastamme Concepcioon."
"Hyvä, veljeni saavat rauhassa poistua. Jos he olisivat lähteneet
Valdiviaan, olisin minä tarjonnut heille seuraani."
"Tuhannet kiitokset ystävällisestä tarjouksestanne, päällikkö. Mutta kuten näette, emme voi ottaa sitä vastaan."
Miehet vaihtoivat vielä muutamia kohteliaita sanoja, sitten lähtivät Valentin ja Ludvig majasta. Saatuaan takaisin hevosensa nousivat he niiden selkään ja ratsastivat tiehensä.
"Meidän täytyy kiirehtiä, jos tahdomme päästä tuon veijarin edelle", sanoi Valentin. "Mahdollisesti olemme ennen häntä Valdiviassa. Don Tadeo odottaa kai kärsimättömästi tuloamme."
He saapuivat pian ystäviensä luo, jotka olivat jo kauan aikaa odottaneet heitä. Yhdessä näiden kanssa jatkoivat he ratsastustaan vastakkaiseen suuntaan.