Tiedämme, että kreivi Ludvig oli saanut tehtäväkseen jäädä donna Rosarion luo suojellakseen häntä. Seurattuaan ystäviään portille asti palasi hän taloon. Hän tapasi nuoren tytön syventyneenä lukemiseen ja aikoi jo vetäytyä takaisin, kun tämä sattumalta kohotti katseensa. "Ah, señor!"
"Suokaa anteeksi, taisin häiritä teitä. Tiedätte kai, että isänne on lähtenyt kaupungille tärkeitten asioitten vuoksi. Ikäväksenne täytyy teidän siis viettää muutamia tunteja minun seurassani."
"Te teette vääryyttä itsellenne puhuessanne noin", vastasi Rosario ystävällisesti. "Sellaisen miehen läsnäolo, jota isäni kutsuu ystäväkseen, tuottaa vain hauskuutta minulle. Sitäpaitsi olen näinä levottomina aikoina niin yksinäinen, että ilolla otan vastaan tilaisuuden, joka tarjoaa minulle hiukan vaihdosta."
Näin sanoen ojensi nuori tyttö rakastettavasti hymyillen hänelle kätensä ja vei hänet lähimmäiselle tuolille, jolle hänen täytyi istuutua. Keskustelu oli pian käynnissä, ja kysymyksin ja vastauksin kului tunti mitä hauskimmalla tavalla. Kova melu, joka näkyi kuuluvan raatihuoneelta päin ja jonka syyn me jo tunnemme, sai molemmat kuuntelemaan.
"Mitä tämä merkitsee?" kysyi donna Rosario levottomana. "Alkavatkohan nuo kauheat veljesmurhat taas täällä?"
"Näihin murhiin on don Bustamente yksin syypää, señorita, hänen syykseen lankeaa kaikki veri, joka tähän asti on vuotanut", sanoi Ludvig mennen nuoren tytön kanssa ikkunan ääreen ja katsoen siitä kadulle. "Toivokaamme, että asia saa tällä kerralla paremman lopun."
"Onnettomuutta tuottava sota!" huokasi Rosario. "Milloinkahan se vihdoinkin loppuu?"
"Se on Jumalan kädessä. Kenties aivan pian… ensin täytyy oikeuden voittaa."
Seurasi hetkellinen hiljaisuus. Molempien ajatukset olivat — melun tähden, joka levisi kadulta kadulle — saaneet uuden suunnan, ja heidän kasvoillaan kuvastui nyt levottomuus ja uteliaisuus. Mutta äkkiä häiritsi heidän mietiskelyjään kova isku oveen. Ludvig hyökkäsi esiin, mutta ovi natisi jo saranoillaan ja murtui, ja voimakkaita intiaaniolentoja tunkeutui huoneeseen.
Donna Rosario päästi kovan huudon ja pakeni huoneen perälle. Kreivi Ludvig ryntäsi sillaikaa kahdella pistoolilla asestettuna sisäänmurtautujia vastaan. Kaksi laukausta pamahti, mutta samalla hoiperteli nuori mies taaksepäin useiden tikarien lävistämänä. Suureksi tuskakseen näki hän intiaanien tarttuvan nuoreen tyttöön ja laahaavan hänet pois.