"Curumilla!" vastasi tämä.
"Hm, olisin toivonut, että se olisi ollut joku muu", mutisi araukani itsekseen. "Mitä tekee veljeni täällä?" kysyi hän sitten korkealla äänellä.
"Mitä se Curumillaan kuuluu?" sanoi intiaani uhkaavasti vastaten kysymykseen.
"Hyvä, älkäämme kadottako kallista aikaa", sanoi päällikkö ottaen puukkonsa esiin. "Tahtooko veljeni puhua?"
Joan säikähti. Hän värisi nähdessään tuon pitkän teräväkärkisen kiiltävän esineen. Hän mietti vielä hetkisen. "Kysy!" sanoi hän sitten.
"Minne oli veljeni matkalla?"
"San Miquelin kylään."
"Hyvä. Mutta missä tarkoituksessa?"
"Jättääkseni suuren Toquinin käsiin erään valkean neitosen, jonka tänä aamuna ryöstimme Valdivian kaupungista."
"Kuka on käskenyt teitä ryöstämään tytön?"