Toinen suuntasi epäilevän katseen häneen ja viittasi häntä tulemaan lähemmäksi. "Yö on mustempi kuin Autukon kraateri! Veljeni astukoon majaan! — Jos hänellä on jotain sanomista Trangoil Lanecille, niin olen se minä."
Kaikki kolme miestä menivät majaan. Päällikkö sytytti tulen, ja Joan näytti hänelle sen valossa Curumillan vaipan palasen, joka todisti hänen sanansa oikeiksi. Verukkeitta kertoi Joan nyt tulonsa tarkoituksesta, ja miehet päättivät heti toimia. Heidän täytyi rientää ystäviensä avuksi, vaikkapa se maksaisi heidän henkensä.
Heidän etsiskelynsä eivät olleet tähän asti ollenkaan edistyneet. He eivät olleet päässeet Rosarion jäljille, ennenkuin Antinahuel oli saanut pitkän etumatkan. Senpätähden olivat he saapuneet San Miquelin kylään vasta samana päivänä, kun del Rio See rotkolla taisteltiin. Pian huomasivat he, ettei nuori tyttö ollut täällä. Löydettyään majan, jossa Rosariota oli pidetty vankina, lähtivät he eri suunnille etsimään häntä. Jo samana iltana tapasivat he taas toisensa San Miquelin kylässä ja päättivät nyt lähteä yhdessä vuorille. Joanin väliintulo joudutti vain heidän päätöstään.
Äänettöminä vaelsivat miehet vuorille päin. Heidän täytyi kulkea sangen varovasti, sillä he otaksuivat, että Antinahuel oli lähettänyt vakoojia kaikkialle metsään. Kuljettuaan jokseenkin kauan pysähtyivät he levätäkseen hiukan ja neuvotellakseen.
"Veljeni odottakoot minua täällä, Joan tuntee vuoren, hän käy hiukan vakoilemassa", sanoi intiaani. Hänen seuralaisensa heittäytyivät maahan, ja Joan poistui ryömien varovaisesti. Kului tunti, eikä hän ollut vielä palannut, ja hänen ystävänsä alkoivat jo olla levottomia. Mutta äkkiä tuli hän heidän luokseen.
"No, kuinka on asianlaita? Mitä on tapahtunut? — Minkätähden näytätte niin tyytyväiseltä?" kysyi Valentin innokkaasti.
"Curumilla on viisas päällikkö", vastasi Joan. "Hän on polttanut kallion takana olevan metsän."
"Hm, mitä hyötyä meille on siitä?"
"Antinahuelin soturit olivat piilossa puiden takana, ja nyt on heidän täytynyt vetäytyä takaisin. Tie on vapaa."
"Hyvä", sanoi Trangoil Lanec, "menkäämme."