"Mahdollista kyllä", sanoi kuvernööri hetken mietittyään.
"Minusta se on todennäköistä", vastasi don Torribio, "ja siinä tapauksessa on meillä vielä vain penikulma kuljettavana, ennenkuin tapaamme heidät."
"Eteenpäin siis."
He läksivät jälleen ajamaan, mutta nyt kävi kulku hiljaisuuden vallitessa. Molemmat henkilömme näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin.
Tuon tuostakin kohotti don Torribio päänsä ja silmäili tutkivasti ympärilleen.
Äkkiä kuului kaukaa hevosen hirnuntaa.
"Mitä se oli?" kysyi don Torribio.
"Oh!" vastasi kuvernööri, "luultavasti ne, joita etsimme."
"Kenties?" virkkoi toinen; "joka tapauksessa on paras olla varuillaan."
Ja viitattuaan kuvernööriä vartomaan paikallaan kannusti hän hevostaan ja katosi pian pimeään.